VAHLA. Pyhäinpäivän aattona.
POMPEJUS. Niin, näettekös? Toivon että sitä täällä pysytään totuudessa! Hän istui, niinkuin sanottu, paraikaa nojatuolissa, teidän armonne; — se oli Kultarypäleessä,[2] missä tekin mielellänne istutte, eikö totta?
VAHLA. Totta on, sillä se on tilava huone ja lämmin talvella.
POMPEJUS. Niin, näettekös? Toivon, että sitä täällä pysytään totuudessa!
ANGELO.
Ei tähän kuulusteluun riitä yö,
Ei pisin Venään talviyökään. Menen
Ja jätän jutun teidän haltuun. Toivon,
Ett' olis syytä piestä koko lauma.
ESCALUS.
Minäkin samaa. Hyvää huoment', armo!
(Angelo menee)
No, ystävä, jatkakaamme; sano, mitä Kyynärpään vaimolle on tehty, kerrassa.
POMPEJUS. Kerrassako, teidän armonne? Hänelle ei ole tehty kerrassa mitään.
KYYNÄRPÄÄ. Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää häneltä, mitä tuo mies teki vaimolleni.
POMPEJUS. Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää minulta.
ESCALUS. No siis, mitä on tämä herra hänelle tehnyt?