Verta verrasta

Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911.
Näytelmän henkilöt:
VINCENTIO, Wienin herttua. ANGELO, sijaishallitsija herttuan poissa ollessa. ESCALUS, vanha hallitusneuvos, Angelon apulainen. CLAUDIO, nuori aatelismies. LUCIO, mässäri. Kaksi nuorta aatelismiestä. VARRIUS, aatelismies herttuan palveluksessa. Vanginvartija. TUOMAS, munkki. PIETARI, munkki. KYYNÄRPÄÄ, tyhmä oikeudenpalvelija. VAHLA, hupsu nuorimies, POMPEJUS, viinuri rouva Liikasen liikkeessä. HIRMULAINEN, pyöveli. BERNARDINO, murhamies. ISABELLA, Claudion sisar. MARIANA, Angelon morsian. JULIA, Claudion lemmitty. FRANSISCA, nunna. Rouva LIIKANEN, parittaja-nainen. Hovikoita, vartijoita, oikeudenpalvelijoita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikkana Wien.
Huone herttuan hovilinnassa. (Herttua, Escalus, hoviherroja ja seuralaisia.) HERTTUA. Escalus! ESCALUS. Ylevä herttua! HERTTUA. Ois kielen pieksemistä tässä teille Selittää hallituksen tehtävät, Kun älyän, ett' oma tietonne Ulottuu laajemmalle kuin ne neuvot, Joit' antaa minä voin. Siis muut' ei tarvis Kuin liittää valta kykyynne ja panna Molemmat toimimaan. Te kansan luonteen, Kaupungin lait ja oikeudenkäytön Niin tunnette, ett' en nyt tiedä toista, Joll' oisi näissä kokemus ja taito Niin suur' kuin teillä. Tuossa valtuutenne; Pitäkää siitä kiinni. — Kutsu tänne, Tykömme, sanon, pyydä Angelo. (Palvelija menee.) Kuink', arvelette, paikkamme hän täyttää? Erikois-suosiosta, nähkääs, hänet Me valitsimme sijaiseksemme, Hänelle hirmumme ja armomme Ja vallan aseet luovuttaen kaikki, Jotk' itsellämme on. Mit' arvelette? ESCALUS. Jos kukaan täällä Wieniss' ansaitsee Niin suurta arvoa ja suosiota, Niin varmaan Angelo. HERTTUA. Hän tuossa tulee. (Angelo tulee.) ANGELO. Ain' alamaisna teidän armollenne Vain varron käskyjänne. HERTTUA. Angelo, On elämäsi niinkuin avoin kirja, Joss' olentosi piirteet selvinä On tutkijalle. Sinä ja sun lahjas Ei omas ole niin, ett' ois sun lupa Niit' itsees kuluttaa tai itses niihin. Jumalat meitä käyttelevät niin kuin Me soihtujamme: itseänsä varten Ne eivät loista. Jos ei hyveemme Meit' ulommaksi tehoo, niin ois paras Sit' olla vailla. Jalot henget luotu On toimiin jaloihin; ei luonto lainaks Suo hiukan hiukkaistakaan rikkaudestaan, Jost' ei se talontarkka jumalatar Niin korkoa kuin kiitostakin vaadi Velalliseltaan. Vaan miks tässä neuvon Ma miestä, joka mua vois neuvoa? Tuoss' Angelo! (Antaa hänelle valtakirjan.) Siis poissa ollessamme Täysvaltainen sa olet sijaisemme; Sun sydämmes ja kieles armahduksen Ja kuolon määrää. Vanha Escalus, Vaikk' ensin kutsuttu, jää toiseen sijaan. Tuoss' ota valtuutesi! ANGELO. Ruhtinaani, Metalliani ensin koetelkaa, Ennenkuin siihen leimaatte noin jalon Ja ylvän kuvan. HERTTUA. Estelyit' ei enää! Pätevän, kypsän harkintamme jälkeen Sun valitsimme: arvos ota vastaan! Niin kiire meill' on lähtö, että täytyy Mont' asiata tärkeääkin jättää Nyt päättämättä. Sulle kirjoitamme, Kun tilaisuus ja aika sitä vaatii, Miten on laitamme, ja tiedustamme, Kuink' asiat on täällä. Hyvästi! Virassa menestystä teille toivon Ja onnea. ANGELO. Kai meidän sallitte Vähäisen matkaa tielle saattaa teitä. HERTTUA. Ei sitä kiire myönnä. Epäröidä Ei teidän tule, kautta kunniani! On teillä sama valta, mikä mulla, Lakia koventaa tai keventää, Mitenkä parhaaks näette. Tuohon käteen! Salassa lähden; kansaa rakastan, Mut kaikkein nähtäväks en tahdo tulla. He hyvää tahtovat, mut mulle mieleen Ei riemuremut nuo ja hurraa-huudot. Ken moista rakastaa, ei minust' ole Älykäs oikein. Hyväst' uudelleen! ANGELO. Teit' auttakohon taivas hankkeissanne! ESCALUS. Ja onnekkaasti kotiin ohjatkoon! HERTTUA. Suur' kiitos! Jääkää hyvästi! (Menee.) ESCALUS. Suvaitkaa, hyvä herra, minun haastaa Vapaasti kanssanne; ois tärkeää Mun saada tarkkaan tietää ammattini. On valta mulla, vaan sen laatu, laajuus On mulle tuntematon. ANGELO. Sama laita On myöskin minun. Yhdess' astukaamme, Niin ehkä pian selvään pääsemme Täss' asiassa. ESCALUS. Niinkuin suvaitsette. (Menevät.)