JAGO.
Ja hänen haastinsa, eikö se ole oikein rakkauden sotahuutoa?
CASSIO.
Hän on todellakin täydellisyys.
JAGO. Onnea morsius-yölle! Tulkaa, luutnantti; mulla on pullollinen viiniä, ja täällä ulkona on pari reipasta Kypron poikaa, jotka mielellään kilistelisivät maljaa mustan Othellon muistoksi.
CASSIO. Ei, hyvä Jago, ei tänä iltana; minulla on vallan heikko ja onneton viinapää. Soisin mielelläni, että kohteliaisuus keksisi jonkun toisen kunnioittamistavan.
JAGO. Oo, nehän ovat ystäviämme! Pikarillinen vaan! Minä juon teidän puolestanne.
CASSIO. En ole tänä iltana muuta maistanut kuin yhden pikarillisen ja senkin vedellä taitavasti sekoitettuna, — mutta kas, minkä mullistuksen se on tehnyt! Olen niin heikko, ikävä kyllä, enkä tohdi nyt enää huonoja voimiani koetukselle panna.
JAGO.
Kah, ystävä, tänä yönä pitää hummata. Niin tahtovat nuo reippaat pojat.
CASSIO.
Missä he ovat?
JAGO.
Tuolla ulkona. Kutsupas heitä sisään, ole niin hyvä.
CASSIO.
Kyllä sen teen, mutta vastenmielistä se on.