OTHELLO.
Kelpo mies on Jago.
Hyv' yötä, Michael; huomenn', ani varhain
Sua puhutella tahdon. —
(Desdemonalle.)
Tule, armas:
Ken kaupan tekee, tahtoo siitä voittaa;
Sen hyödyn saamme kumpikin nyt koittaa.
Hyv' yötä!
(Othello, Desdemona seuralaisineen lähtevät.)
(Jago tulee.)
CASSIO.
Terve, Jago! Meillä on vahdinpito nyt.
JAGO. Ei ihan vielä, luutnantti; kello ei ole vielä kymmentä. Meidän päällikkömme tahtoo näin varhain meistä päästä, kun on niin rakastunut Desdemonaansa; ja siitä älkäämme häntä moittiko; hän ei ole vielä yhtäkään yötä hänen kanssaan lystäillyt, ja siinäpä makupala vaikka Jupiterille.
CASSIO.
Hän on oikein erinomainen nainen.
JAGO.
Ja ihmeen vallaton, sen takaan.
CASSIO.
Niin todellakin, sangen ihana ja viehättävä olento.
JAGO.
Ja niitä silmiä sitten! Minusta ne ikäänkuin voittoisille vaativat.
CASSIO.
Viehättävät silmät ja minusta sangen häveliäät.