(Lähtee.)
JAGO.
Jos vaan saan hänet juomaan lasin verran
Sen lisäks', mit' on hän jo ennen juonut.
Niin tulee hän niin riitaiseks ja ärjäks
Kuin armon rakki. Tuo Rodrigo hölmö,
Jonk' aivan nurin kääntänyt on lempi,
On Desdemonan muistoks tyhjentännä
Mont' uhka maljaa, ja nyt vahdiss' on hän.
Kolm' oivaa kyprolaista — tuittupäitä,
Jotk' ovat arkamaiset kunniastaan:
Tän urhollisen saaren tosi kuvat, —
Ma vaahtomaljoin päihdytin; he vahdiss'
On hekin. Tuossa juopposeurassa
Hytytän Cassiomme tekoon, joka
Vihoittaa koko saaren. — Kah, tuoss' ovat
Jos toteen käy vaan mitä uneksin,
Niin myötä virran, tuulen purjehdin.
(Cassio palajaa, Montano ja muita ylimyksiä hänen seurassaan.)
CASSIO.
No, jumal'auta, ovatkin jo saaneet minut hiivaan.
MONTANO. Herrainen aika, mitäpä tuosta! Tuskinhan jyvänkään vertaa joit, niin totta kuin soturi olen.
JAGO.
Hoi! Viiniä tänne!
(Laulaa:)
Hei, malja tänne, saas, saas!
Hei, malja tänne, saas!
Sotamies sepä mies on puolestaan,
Vaikk' elämätä vaaksan verta on vaan.
Sotamiehet, juodahan taas!
Viiniä tänne, pojat!
(Viiniä tuodaan.)