EDGAR (syrjään).
Ja pahempaa voi tulla; viel' ei pahin,
Kun sanoa me voimme: "tää on pahin."
VANHUS.
Mies, minne ties?
GLOSTER.
Se onko kerjäläinen?
VANHUS.
On hullu hän ja lisäks kerjäläinen.
GLOSTER.
Älyä häll' on, kun voi kerjätä.
Yön menneen myrskyssä näin moisen miehen
Ja mietin: mato ihminen on; poikan'
Nyt mieleen johtui, vaikka tuskin hälle
Miel' oli hyvä; kuulin sitten muuta.
Olemme jumalille, mitä sääsket
On poika-riehakoille: ratoks meitä
He surmaa.
EDGAR (syrjään).
Mitä tuo on? — Halpaa tointa
Näin surun narrin' olla, itsellensä
Ja muille harmiks! — Herran rauha!
GLOSTER.
Tuoko
Se alaston on mies?
VANHUS.
Tuo.
GLOSTER.
Mene sitten.
Jos tahdot parin peninkulman päässä
Doverin tiellä meitä kohdata,
Niin tee se vanhan ystävyyden vuoksi,
Ja jotain tuolle raukalle tuo verhoks;
Hän nyt mua ohjaa.
VANHUS.
Hän on hullu!