GLOSTER.
Ajan
Se vitsaust' on, kun sokeit' ohjaa hullut.
Tee niin kuin käskin, taikka niin kuin tahdot,
Mut mene, ennen kaikkia!
VANHUS.
Ma hälle:
Pukuni parhaan tuon, käy miten käy.
(Lähtee.)
GLOSTER.
Hoi, miesi alaston!
EDGAR.
Tom-raukan kylm' on.
(Syrjään.) En kauemmin ma jaksa teeskennellä.
GLOSTER.
Käy tänne, poika.
EDGAR (syrjään).
Kuitenkin mun täytyy. —
Voi, silmä-kultias, kuin veriss' on ne!
GLOSTER.
Tien tunnetko sa Doveriin?
EDGAR. Kyllä, veräjät ja porraspuut, hevostiet ja jalkapolut. Tom-raukka on järjen päästään säikähtänyt. Jumala sua, hyvä ihmislapsi, paholaisesta varjelkoon! Viisi on pahaa henkeä ollut Tom-raukassa yht'aikaa: Obidicut, hekuman henki, Hopheisan, mykkyyden, Mahu, varkauden, Modo, murhan ruhtinas, ja irma-piru Flibbertigibbet, joka sittemmin on hovirouvat ja kamarineitsyet riivannut. Jumal' auttakoon sua, herraseni!
GLOSTER.
Tuoss' ota kulta tuo, sä, jota taivaan
Kaikk' iskut piesseet on: mun kurjuuteni
On onneks' sulle. — Oikein, taivas, oikein!
Sa anna hekkuman ja himon orjan,
Mi käskys polkee eikä nähdä tahdo,
Siks ett'ei tunne, oiti tuta voimas!
Näin jaon kautta liikanaisuus poistuis,
Ja kaikill' olis kyllin. — Tunnetko sa
Doverin seudun?