KENTIN KREIVI.
Jalo Lear,
Jot' aina kuninkaana kunnioitan,
Isänä lemmin, herranani seuraan,
Ja rukouksiini turvanani suljen, —
LEAR.
Vireissä jousi on: pois nuolen tieltä!
KENTIN KREIVI.
Sen anna lentää, vaikka sydämeeni
Sen väkä tunkis. Törkeä Kent olkoon,
Kun Lear on hullu — Mitä teet sa, vanhus?
Luuletko sinä, että velvollisuus
Puhua pelkää, vaikka imarruksiin
Taipuukin mahti? Hupsuks kun käy vallat,
Suoruuteen kunnia on velkapää.
Pelasta arvos, malta mieles, hiili
Tuo julma hoppus. Hengelläni vastaan,
Vähimmin ett'ei nuorimpas sua lemmi:
Ei sydän tyhjä sen, jonk' ään' on heikko
Ontolta soimaan.
LEAR.
Vait, Kent, henkes tähden!
KENTIN KREIVI.
Vaan laina henken' ain' on ollut, altis
Vihollisilles; sit' en koskaan pelkäis
Menettää turvakses.
LEAR.
Pois silmistäni!
KENTIN KREIVI.
Paremmin katso, Lear; mun aina olla
Suo silmämääränäs.
LEAR.
No, kautt' Apollon, —
KENTIN KREIVI.
No, kautt' Apollon, kuningas, sa turhaan
Jumaliis vannot.
LEAR.
Katala! sa orja!