(Laskee kätensä miekan kahvaan.)
ALBANIAN HERTTUA JA CORNWALL.
Kuningas hyvä, heretkäätte!
KENTIN KREIVI.
Mene
Ja tapa lääkäris ja kuppatautiis
Sen palkka tuhlaa. Peräytä lahjas;
Niin kauan muuten kuin saan kurkust' ääntä.
Ma huudan: väärin teit.
LEAR.
Mua kuule, petturi!
Vasallivalas nimessä mua kuule!
Kun koitit meitä sanarikkoon saattaa
(Mi meist' on kaukana), ja uhkamielin
Kun tuomion ja vallan väliin tunget
(Jot' arvomme ja luontomme ei siedä),
Voimamme näytämme nyt, — ota palkkas:
Viis päivää sulle suomme hankkiakses
Maailman vastuksia vastaan turvaa,
Ja kuudennella käännä vallallemme
Vihattu selkäs. Kymmenennellä
Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään,
Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta,
Sanaamme emme pyörrätä.
KENTIN KREIVI.
Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä,
Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. —
(Cordelialle.)
Sua, tyttö, suojelkoot sua vallat taivaan,
Mit' oikein mietit, lausuit suoraan aivan.
(Reganille ja Gonerilille.)
Puheenne suuret töissä ilmi tulkoon,
Ja runsas lemmensanain sato olkoon. —
Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat;
Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
(Lähtee.)
(Torventoitauksia. Gloster palajaa, seurassaan
Ranska ja Burgund ja seuralaisia.)
GLOSTER.
Tass' ovat, herra, Ranska ja Burgund.
LEAR.
Burgundin prinssi, käännyn ensin teihin.
Te kositte tuon kuninkahan kanssa
Mun tytärtäni. Mitä myötäjäisiks
Vähintäin vaaditten, vai luovuttenko
Te pyyteistänne?
BURGUND.
Jalo majesteetti,
En enempää kuin myönsitten, ja ette
Vähempää suinkaan anna.