NARRI. Jos olisit siitä kysymyksestä jalkapuuhun joutunut, olisi se ollut hyvin ansaittua.
KENTIN KREIVI.
Miksi niin, narri?
NARRI. Sinä olisit pantava muurahaisen kouluun oppiaksesi, ett'ei talvella tehdä työtä. Ne, jotka nokkaansa seuraavat, kulkevat silmät auki, paitsi sokeat; eikä ole yhtä nokkaa kahdessakymmenessä, joka ei haisevata haistaisi. Hellitä, kun suuri pyörä alas mäkeä vierii, muuten taitat niskasi, jos muassa seuraat; vaan kun suuri pyörä ylös mäkeä kulkee, hinkaa silloin perässä. Jos viisas mies sulle paremman neuvon antaa, niin anna mulle takaisin omani; en soisi, että muut kuin konnat sitä noudattaisivat, kun narri sen antaa.
Se, ken vaan muodoks palvelee
Ja katsoo hyötyhyn,
Kun sade kohtaa, pakenee,
Sun jättää myrskyhyn.
Ma jään, ei lähde narri tää;
Te, viisaat, juoskaa pois;
Näin narriks, konnat, pyrkikää:
Ei konnaks narrist' ois.
KENTIN KREIVI.
Missä tuon olet oppinut, narri?
NARRI.
En jalkapuussa, narri.
(Lear palajaa Glosterin seurassa.)
LEAR.
Mua puheilleen ei? Sairaat? Väsyneet?
Yön kaiken matkall' olleet? Pelkkää juonta!
Parempi vastaus hanki.
GLOSTER.
Armas herra,
Tiedätten, kuink' on herttuan luonne kiivas,
Kuin luja häll' on, taipumaton mieli.
LEAR.
Haa! Kosto, rutto, surma, tuho tulkoon!
Kiivasko? Kuinka? Gloster, Gloster, tahdon
Cornwallia vaimoinensa puhutella.