LEAR.
Sit' ei vois, ei tahtois,
Sit' ei he tohtis: murhaa pahemp' on
Noin julki-pilkaks tehdä arvoisuutta.
Selitä lyhyeen ja tarkoin, miten
Tuon ansaitsit ja miks sua, airuttamme,
Noin kohdellaan.
KENTIN KREIVI.
Mylord, kun kotiin heille
Kirjeenne vein, ja ennen kuin viel' ehdin
Sijalta nousta, johon nöyryydessä
Ma polvistuin, tul' airut, puolin hengin,
Hiestä höyryvänä, läähötellen
Goneril-emännältään terveisiä,
Ja lomaa suomatt' antoi kirjeen, joka
Het' auaistiin. Sen luettua oiti
Kokoillaan huovit, ratsahille käydään,
Mua seuraamahan käsketään ja vastint'
Odottamahan; kylmän saan ma katseen.
Tääll' airuen nyt näin tuon toisen, joka
Myrkytti multa tervetuliaiset,
(Sen saman miehen, joka teitä taannoin
Niin julkeasti loukkas), minuss' oli
Miest' enemmän kuin mieltä, miekan vedin,
Parullaan väen herätti se raukka.
Tuon synnin poikanne ja tyttärenne
Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi.
NARRI.
Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät.
Jos ryysyt isän yll' on,
Hänt' oma laps ei nää;
Mut kultia jos kyll' on,
Niin kyll' on kiltti tää.
On aika portto onni tuo:
Ei mitään köyhällen se suo.
Mutta kuitenkin sua tyttäresi sen verran huolittavat, kuin suinkin vuodessa siedät.
LEAR.
Oi, kuinka sydämeen tuo vainos nousee!
Pois sinä! kapuava vaiva, alas!
Sun sijas alhaall' on. — Miss' on se tytär?
KENTIN KREIVI.
Sisällä kreivin luona.
LEAR.
Tänne jääkää;
(Menee.)
Mua älkää seuratko.
RITARI.
Muut' etkö tehnyt,
Kuin mitä äsken tässä kerroit?
KENTIN KREIVI.
En. —
Miks tulee kuningas niin pienin joukoin?