CORNWALLIN HERTTUA.
Sen vastaan minä.
REGAN.
Viel' enemmän se siskoani loukkaa,
Jos hänen miestään haukutaan ja piestään,
Kun toimensa hän täyttää. — Jalat kiinni! —
(Kent pannaan jalkapuuhun.)
Pois, puolisoni, tulkaa.
(Kaikki lähtevät paitse Gloster ja Kent.)
GLOSTER.
Ystävä,
Sua säälin; mut se herttuan on tahto,
Ja hänt' ei muuttaa voi, ei hillitä,
Sen tiedät. Puolestas ma puhun.
KENTIN KREIVI.
Älkää.
Väsynyt matkast' olen, valvonnasta;
Ma nukun hetken, sitten vihellän.
On kelpo miehen onni selin joskus.
Siis, hyvää huomenta.
GLOSTER.
Nyt herttua, väärin teit; tää pahaks pannaan.
(Lähtee.)
KENTIN KREIVI.
Kuningas hyvä, todeks saat sa näyttää
Tuon vanhan lauseen: ojast' allikkoon.
Lähesty sä, tän halvan mailman lamppu,
Ett' armiaassa valossas tuon kirjeen
Lukea voin. — Muut ei kuin kurjat enää
Näe ihmeitä. — Cordelialt' on se varmaan;
Hän halvast' olostani kaikeks onneks
On tiedon saanut. — "Kurjuudesta tästä
Tilaisuutt' etsii" — "kaikki hyväks kääntää." —
Väsynyt silmä, valvonut ja raskas,
Etuas käytä, ett'et näkis tätä
Häpeän paikkaa. — Onnetar, hyv' yötä!
Hymyile vielä kerran, pyöräs käännä!
Kolmas kohtaus.
Nummi.
(Edgar tulee)