EDGAR.
En, totta, sanallakaan.
EDMUND.
Jo kuulen isän tulevan. — Suo anteeks,
Näöksi miekkailla mun täytyy kanssas.
Vetäise! Pidä puoltas nyt, mut hyvin. —
Antaudu! — Isän luo käy! — Tulta, hoi! —
Pakene! — Tulta! tulta! — Hyvästi!
(Edgar lähtee.)
Pisara verta uskottaa, ett' ollut
On leikki tuima:
(Viiltää haavan käsivarteensa.)
juopon olen nähnyt
Ratokseen pahempaakin tehneen. — Isä!
Seis! isä, seis! Mua eikö kenkään auta?
(Gloster tulee ja palvelijoita soihdut kädessä.)
GLOSTER.
No, Edmund, miss' on konna?
EDMUND.
Tässä seisoi
Hän pimeässä tuima miekka maalla,
Kiroja jupisi ja kuuta loihti
Suotuisaks auttajakseen, —
GLOSTER.
Mut miss' oo, hän?
EDMUND.
Kah! verta vuodan.
GLOSTER.
Edmund, miss' on konna?
EDMUND.
Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut —
GLOSTER.
Jälessä! — Joutuun! —
(Palvelija lähtee.)
— Kun ei voinut — mitä?