EDMUND.
Terveeksi, Curan!
CURAN. Samaa teille, herra. Olen ollut isänne luona ilmoittamassa hänelle, että Cornwallin herttua ja Regan, hänen herttuattarensa, ovat tänne tulossa tänä iltana.
EDMUND.
Mikä nyt on?
CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta.
EDMUND.
Minäkö? En. Sano, mitä se on?
CURAN.
Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja
Albanian herttuain välillä?
EDMUND.
En sanaakaan.
CURAN.
No, saatte vielä kuulla. Hyvästi!
(Lähtee.)
EDMUND.
Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa!
Tuo väkisinkin hankettani auttaa.
On isä pannut vahdit veljeäni
Kiinn' ottamaan; yks pulma vielä purkaa
Mun täytyy. Avuks, rohkeus ja onni! —
Sananen, veikko! Tule alas, veikko!
(Edgar tulee.)
Sua isä väijyy. — Pois, pois pakene!
Hän tiedon lymypaikastas on saanut.
Hyv' etu sull' on yöstä. — Pahaa lietkö
Cornwallin herttuasta lausunut?
Hän tänne tulee, lentäin, nyt tän' yönä,
Ja Regan myötä. Puoltanut hänt' olet
Ehk' Albanian herttuata vastaan?
Tuumipa vaan.