X
"Yhdellä ei saa olla mitä ei ole toisella."
Schorn ei voinut mitenkään muuten tehdä ystävälleen enemmän mieliksi kuin yhä ja yhä uudestaan tällaisilla tietämättömän vaarallisilla mietelmillä vahvistaa häntä toiminnassaan ja keventää hänen omaatuntoaan.
Rassmann alkoi vähitellen herättää ystävänsä rouvassa turmiollista epäilystä hänen omaan onneensa.
Hanna Schorn ei tosin tiennyt itse, mistä se tuli, että hän nyt tuontuostakin tuli oikulliselle tuulelle, jota hänen miehensä ei ollut ennen huomannut hänestä koskaan; että hän useammin oli taipuvainen sureksivaan mietiskelyyn, ja että hänet lopulta valtasi eräänlainen tyytymättömyys, eräänlainen alakuloisuus, jota hän ei parhaalla tahdollaankaan voinut selittää.
Rassmannin sanat naisen asemasta ja vapaasta lemmenvaalista eivät enää poistuneet hänen mielestään.
Ensi kertaa avioliittonsa aikana alkoi hän miettiä, mitä nautintoja ja huveja hän oikeastaan oli saanut miehensä rinnalla osakseen, ja hänen täytyi vastata: harvoja, tuskin mitään, aina oli hän vain näytellyt äidin ja vaimon osaa.
Ja samalla ajatteli hän "palvelustyttöä" ja "orjatarta", joihin agitaattori oli nykyaikaisia vaimoja verrannut.
Yhtä pian kuin tämä ensimäinen epäilys omaan onneensa heräsi hänen mielessään, yhtä pian tuli tajunta näiden ajatusten rikollisuudesta, ja se pysähdytti hänen sydämensä sykinnästään ja ajoi häpeän hehkun poskille, mutta ajatus oli nyt kerran syntynyt ja syrjäytti demoonisella voimalla muut mietteet.
Ja Rassmann lietsoi salavihkaan edelleen.