Tämä piti yhä kiinni uusista tavoistaan ja jäi yhä edelleen iltaisin kotiin, niin usein kuin sen vain hänelle sallivat hänen valheverkkonsa, jotka hän yhä asetti "klubin" yhteyteen.
Ja milloin hän oli toverinsa vaimon kanssa kahden kesken, silloin sirotteli hän yhä onnettomuuden siemeniä jo puoleksi hämmentyneen Hannan mieleen.
Schorn ei uskonut toveristaan mitään pahaa, ei hetkeäkään luullut hän, että tämä voisi pelata hänen kanssaan petollista peliä. Ja kuitenkaan ei hänen silmiään olisi mikään voinut avata paremmin kuin "juttu vapaasta rakkaudesta".
Mutta käytäntö, kuka olisikaan nyt vielä ajatellut käytäntöä!
Nuori mestari näki kuinka Rassmann laski leikkiä hänen rouvansa kanssa, kuinka hän puhui tälle tuttavallisimpaan tapaan maailmassa, lopuksi puhutellen tätä vain Hannaksi kuten miehensäkin; hän näki myös silloin tällöin, kun hän äkkiä astui työpajastaan asuinhuoneihin, kuinka hänen vaimonsa ja Rassmann istuivat niin lähetysten, ettei se olisi voinut olla pelkkää ystävyyttä vähemmän huolettomasta kuin Schornista; ja samalla huomasi hän sitte myös, kuinka agitaattori teki äkkiä liikkeen, aivan kuin vetäisisi kätensä nuoren rouvan kädestä — mutta Schorn ei huomannut siinä mitään muuta kuin harrasta ystävyyttä.
Kun hän yllätti heidät molemmat niin nauravina ja leikkisinä, nauroi hän tavallisesti mukana, oikeastaan tietämättä miksi, ja sanoi:
"Olettehan aivan kuin kaksi lasta yhdessä ollessanne. Teillä on hauskaa aina."
Sisimmässään iloitsi hän ettei hänen vaimonsa ollut menettänyt hyvää tuultansa, kuten olisi voinut otaksua hänen ajoittaisesta vaiteliaisuudestaan.
Mutta Hanna antautui yhä enemmin Rassmannin imartelujen valtaan.
Agitaattoritoverin täytyi vielä vetää peliin muuan tekijä, saadakseen juovan Schornin ja hänen vaimonsa välillä yhä syvemmäksi; hänen täytyi herättää nautinnonhalu hänessä täyteen voimaansa, rouva täytyi saada erilaisten huvitusten makuun, huvitusten, joihin Schorn ei kuunaan ollut taivutettavissa.