Siten oli keskustelu taasen lopussa, ja puolen tunnin perästä sai agitaattori rahat lentokirjoja varten, käyttääksensä ne oman rakkaan minänsä hyväksi.
Niin, hän tarvitsi nyt rahaa kosolta, sitte kun Rosa, hurja pääkaupunkilainen kapakkalaulajatar, merkillisen sattuman kautta oli jälleen juossut hänen syliinsä.
Tämä kiemaileva käärme tunsi miehensä ja osasi sen ottaa kiinni.
Vanhat muistot kevytmielisistä hetkistä Berliinissä sukelsivat samaan aikaan molempain muistoon ja herättivät kaipauksen päästä kahdenkesken.
Neiti Rosa ei ollut suotta käynyt koulua erään ammattiparittajan luona, joka oli eräänä päivänä huomannut tällä nelitoistavuotiaalla palvelustytöllä olevan hieman ääntä ja osasi taivuttaa viattoman, kauniin olennon käymään koulua "sivistyäkseen".
Mitä kaikkea olikaan hän oppinut! Joka tapauksessa kylliksi tietääkseen, kuinka oli meneteltävä nautinnon haluisen miehen kanssa, jolla kuten Rassmannilla näytti olevan kirotun paljon rahaa, ja jota helposti saattoi vetää nenästä.
Olihan hänelle pieni rakastunut parturi, ainoastaan saadakseen armon häntä kerran likistää, vakuuttanut lujalla valalla, että herra Rassmann nyt oli varakas osakas suurenpuoleisessa liikkeessä eikä sen lisäksi ollut vielä naimisissa.
Siinähän olivat hyvät kaupat tarjona! Laulaminen näiden poroporvarien hyvinkasvatetuille pojille ei tuottanut paljoa, sillä he pyöräyttivät jokaista groschenia kolme kertaa ympäri, ennenkuin heittivät sen lautaselle.
"Kuules, pienoiseni", sanoi hän eräänä iltana vanhalla tuttavallisuudellaan, "etkö tiedä minulle sopivaa asuntoa, mutta aivan häiritsemätöntä? En voi asua enää toisten kera majatalossa."
Samalla katsoi hän Rassmanniin oikealla kiemailijankatseella, joka elämänhaluiselle agitaattorille lupasi suloisia hetkiä.