"Niinkö —? Klubinne ja salainen agitatsioninne menee siis hyvin?
Sinussahan onkin esimies, joka ymmärtää asiansa."
Ja Rassmann, haihduttaakseen jo edeltäpäin mahdolliset epäluulot, jotka Schornin mielessä voisivat herätä niin paljojen agitatsionikirjojen tarpeeseen nähden, jatkoi heti: "Klubissamme on parisen henkeä, jotka matkustavat kautta maan. Heille aion antaa muutamia kymmeniä kappaleita lentokirjoja mukaan."
"Hyvä, hyvä", vahvisti Schorn. "Niin on tehtävä.. Laske heti mitä kirjat tulevat maksamaan. Sitte saat rahat. Lähetä sitte maksu heti ja pyydä kirjat minun osotteellani —"
Sitä ei Rassmann tahtonut; se voisi olla vaarallista, arveli hän. "Minulla on jo toinen osotteen omistaja, eräs virkamies, joka on tunnettu sangen lojaaliseksi."
"Sen parempi."
Schornin päähän ei koskaan pälkähtänyt epäillä Rassmannin sanoja.
"Mutta missä viipyvätkään kirjat, joita sinun piti tilata Sveitsistä?" ei hän voinut olla kysäsemättä. "Oletko lähettänyt rahat oikealla osotteella ja onko mies luotettava?"
"Ei se niin pian käy", vastasi Rassmann. Sitte naurahti hän. "Ja onkoko mies varma? Mutta onhan kirjakauppias puoluetoverimme, ja hän on varovainen."
"Schorn pyyhkäsi hajamielisesti kasvojaan kädellään."
"Mitä puhunkaan! Sinulla on oikein. Ne tulevat kyllä, elkäämme siitä enää puhuko."