Parisen päivää juoksenteli pieni kähertäjä kääre päänsä ympärillä. Hirmuinen mies vannoi lujasti ja pyhästi, että hän pimeässä oli juossut kaapin nurkkaan. Asiantuntijat kuitenkin olivat tietävinään, että suuret kuhmut olivat kolhineet "kuningasmieliset", joita ei enää miellyttänyt se, että pöytien ja tuolien kumous tuli yhä pahemmaksi.
Rassman ei voinut ilman parturiherraa enää tulla toimeen. Oli melkein kuin hänellä täytyisi olla aina luonaan joku, joka myöntäisi hänen kaikessa olevan oikeassa ja jakaisi hänen kanssansa vihankaunansa.
Ja siihen oli ylen kiihtynyt kähertäjä aivan omiaan.
Herra Antonius Pätzoldt ei voinut, kuten ainakin ihminen, jota kalvaa salainen katkeruus ja joka tuntee voimattomuutensa, vieläkään unhottaa, että Schorn oli käyttänyt hänestä sanaa "huono seura". Sentähden käytti hän jokaista tilaisuutta puhuakseen "porvareista", joilla on talot ja tavarat, jotka elävät kuten paratiisissa, samalla kuin "suuret henget", "ylevän ihmisyysaatteen uhrit" jäivät ainaiseksi köyhälistöön.
Rassmann kulautti sellaisia puheenparsia kuullessaan sisäänsä kokonaisia olutlaseja kerrallaan, ikäänkuin tahtoisi valella sammuksiin sen helvetin, joka alkoi kiehua hänen sisällään. Mutta todellisuudessa nousi veri yhä enemmän hänen päähänsä ja pani hänet puolipäihdyksissään käyttämään Schornia vastaan sanoja, jotka Pätzoldtista aina näyttivät kehotuksilta lisäämään kaksinkerroin syytöksiään.
Agitaattori pääsi siten viimeisistäkin häpeän ja omantunnon nuhteiden jätteistä ja mässäsi vierailla rahoilla sellaisella kevytmielisyydellä kuin olisivat ne siihen määrätytkin.
Konserttikapakassa oli isännän liitu vähitellen alkanut merkitä hänen velkojaan samoin kuin "kultaisessa leijonassakin ".
Rassmann muisti oikeaan aikaan toverinsa uhrautuvaisuuden.
"Salainen klubi" tarvitsi eräänä päivänä tosiaankin rahaa.
"Tiedätkös", sanoi Rassmann, "vanha juttu… ihmiset tuntevat tuskin aatteemme aakkosiakaan. Olisi hyvä, jos meillä olisi muuan sata pieniä agitatsionikirjasiamme, esimerkiksi Lassallen 'Työväen lukukirja', tai hänen Ronsdorfilainen puheensa —"