"Loruja — siitä ei tule mitään, rakas ystävä", sanoi Schorn huiskuttaen kättään. "Olisi paljo kauniimpaa, jos saisin olla mukana työssä, mikäli kykenen —"
Mutta Rassmann riensi selittämään syitään:
"… Liikkeesi… perheesi… sinun täytyy niiden tähden olla varovainen", olivat hänen pääasialliset tekosanansa. Hän oli saavuttanut tarkotuksensa, saanut nimittäin tilaisuuden viipyä ulkona useampina iltoina viikossa niin kauvan kuin halutti, herättämättä pahennusta myöhäisellä kotiintulollaan.
Schorn ei kuitenkaan tahtonut jättää tässä asiassa tekemättä mikä oli mahdollista.
Kun he jäivät taas kahden kesken, alkoi hän: "On itsestään selvää, että rahani ovat käytettävissänne mikäli riittävät. Tuleehan teillä olemaan menoja yhteen ja toiseen — kentiesi tarvitset vielä kirjoihinkin, muista silloin minua, mutta tee minulle mieliksi ja ole varovainen. Minuun koskisi kovasti, jos joudut ikävyyksiin. Tiedäthän, että teen puolueen hyväksi mitä voin. Kaikki aatteen puolesta!"
Rassmann oli taasen voittopuolella; hänen arvonsa ystävänsä silmissä oli suurempi kuin koskaan.
VII
Olipa se kaunis klubi, josta Rassmann oli puhunut. Tunnemme jo seuran, jossa Rassmann teki propagandaa — omien intohimojensa hyväksi.
Nyt vasta alkoi hurja elämä, mikäli tässä pikkukaupungissa oli siihen tilaisuutta tarjolla. Nyt hän itse järjestelmällisesti harjotti "ylemmän kymmenen tuhannen mässäämistä", johon viittaamalla hän niin usein oli päästänyt työväen joukkojen mielenmyrskyn valloilleen ja kylvännyt vihaa ja tyytymättömyyttä niin monen rauhaa rakastavan raatajan sydämeen.
Rassmann oli pian uudessa huvittelupaikassaan yhtä tunnettu kuin "kultaisessa leijonassakin". Herra Antonius Pätzoldt oli myös mukana.