ESCALUS (Isabellalle). Tulkaa lähemmäksi, neitiseni. Tämä nainen tässä väittää vääräksi kaikki, mitä olette sanonut.
LUCIO. Armollinen herra, tuossa tulee se lurjus, josta puhuin, tuossa, vanginvartijan kanssa.
ESCALUS. Parahiksi ihan: — vaan te älkää puhutelko häntä ennen kuin me käskemme.
LUCIO. Mum!
(Herttua, munkiksi puettuna, ja vanginvartija tulevat.)
ESCALUS. Lähemmäksi, ystävä! Oletteko vietellyt näitä naisia panettelemaan lord Angelota? He ovat sen tunnustaneet.
HERTTUA. Se on valhetta.
ESCALUS. Mitä? Tiedättekö, missä olette?
HERTTUA.
Arvolle kunnia! Niin, pirullekin
On lieska-istuin joskus kunniaksi. —
Miss' on se herttua? Hänelle ma vastaan.
ESCALUS.
Hän meissä on; te meille vastatkaa,
Mut siivosti.
HERTTUA.
Ja sentään rohkeasti. —
Voi teitä, lapsi-raukat! Tulitteko
Ketulta täältä vuonaa vaatimaan?
Hyv' yötä, oikeus! Onko herttua poissa?
Siis kaikki turhaa! Herttua tekee väärin,
Kun luotaan lykkää julkikanteenne
Ja panee tuomionne konnan suuhun,
Jok' itse täss' on syytteen-alainen.
LUCIO.
Tuo on se konna, sama, josta puhuin.
ESCALUS.
Hävytön, häijy munkki! Eikö kyllin,
Ett' olet nämä vaimot usutellut
Tuot' arvon miestä vastaan? Vieläkö
Hän omin korvin törkeästä suustas
Saa konnan nimen kuulla? Hänestäkö
Viel' itse herttuaan sä sitten isket
Ja soimaat häntä vääryydestä? — Pois!
Pois piinapenkkiin! Jäsen jäseneltä
Sun ruhjomme, siks kunnes tunnustat.
Vai tekee väärin!
HERTTUA.
Älkää kiivastuko!
Ei sormeakaan multa koukistaa
Se herttua tohdi, enemmän kuin tohtii
Omaansa polttaa. Alaisens' en ole,
En tänne kuulu. Toimeni mun salli
Tähystää täällä Wienin oloihin
Ja nähdä, miten paheet kiehuu, kuohuu
Yl' laitojensa; rikoksist' on laki,
Mut rikost' autetaan, niin että oikeus,
Kuin parturilan seinäll' uhkasakko,[14]
Enemmän pilkaks on kuin nouteeksi.
ESCALUS.
Hän valtiota herjaa. Pois, pois tyrmään!
ANGELO.
No, Lucio, mit' on teillä kannettavaa?
Tämäkö mies se, josta puhuitte?
LUCIO. Sama mies, armollinen herra. — Lähemmäksi, setä kaljupää! Tunnetteko minua?