Huone herttuan hovilinnassa.
(Herttua, Escalus, hoviherroja ja seuralaisia.)
HERTTUA.
Escalus!
ESCALUS.
Ylevä herttua!
HERTTUA.
Ois kielen pieksemistä tässä teille
Selittää hallituksen tehtävät,
Kun älyän, ett' oma tietonne
Ulottuu laajemmalle kuin ne neuvot,
Joit' antaa minä voin. Siis muut' ei tarvis
Kuin liittää valta kykyynne ja panna
Molemmat toimimaan. Te kansan luonteen,
Kaupungin lait ja oikeudenkäytön
Niin tunnette, ett' en nyt tiedä toista,
Joll' oisi näissä kokemus ja taito
Niin suur' kuin teillä. Tuossa valtuutenne;
Pitäkää siitä kiinni. — Kutsu tänne,
Tykömme, sanon, pyydä Angelo.
(Palvelija menee.)
Kuink', arvelette, paikkamme hän täyttää?
Erikois-suosiosta, nähkääs, hänet
Me valitsimme sijaiseksemme,
Hänelle hirmumme ja armomme
Ja vallan aseet luovuttaen kaikki,
Jotk' itsellämme on. Mit' arvelette?
ESCALUS.
Jos kukaan täällä Wieniss' ansaitsee
Niin suurta arvoa ja suosiota,
Niin varmaan Angelo.
HERTTUA.
Hän tuossa tulee.
(Angelo tulee.)
ANGELO.
Ain' alamaisna teidän armollenne
Vain varron käskyjänne.
HERTTUA.
Angelo,
On elämäsi niinkuin avoin kirja,
Joss' olentosi piirteet selvinä
On tutkijalle. Sinä ja sun lahjas
Ei omas ole niin, ett' ois sun lupa
Niit' itsees kuluttaa tai itses niihin.
Jumalat meitä käyttelevät niin kuin
Me soihtujamme: itseänsä varten
Ne eivät loista. Jos ei hyveemme
Meit' ulommaksi tehoo, niin ois paras
Sit' olla vailla. Jalot henget luotu
On toimiin jaloihin; ei luonto lainaks
Suo hiukan hiukkaistakaan rikkaudestaan,
Jost' ei se talontarkka jumalatar
Niin korkoa kuin kiitostakin vaadi
Velalliseltaan. Vaan miks tässä neuvon
Ma miestä, joka mua vois neuvoa?
Tuoss' Angelo!
(Antaa hänelle valtakirjan.)
Siis poissa ollessamme
Täysvaltainen sa olet sijaisemme;
Sun sydämmes ja kieles armahduksen
Ja kuolon määrää. Vanha Escalus,
Vaikk' ensin kutsuttu, jää toiseen sijaan.
Tuoss' ota valtuutesi!
ANGELO.
Ruhtinaani,
Metalliani ensin koetelkaa,
Ennenkuin siihen leimaatte noin jalon
Ja ylvän kuvan.
HERTTUA.
Estelyit' ei enää!
Pätevän, kypsän harkintamme jälkeen
Sun valitsimme: arvos ota vastaan!
Niin kiire meill' on lähtö, että täytyy
Mont' asiata tärkeääkin jättää
Nyt päättämättä. Sulle kirjoitamme,
Kun tilaisuus ja aika sitä vaatii,
Miten on laitamme, ja tiedustamme,
Kuink' asiat on täällä. Hyvästi!
Virassa menestystä teille toivon
Ja onnea.
ANGELO.
Kai meidän sallitte
Vähäisen matkaa tielle saattaa teitä.
HERTTUA.
Ei sitä kiire myönnä. Epäröidä
Ei teidän tule, kautta kunniani!
On teillä sama valta, mikä mulla,
Lakia koventaa tai keventää,
Mitenkä parhaaks näette. Tuohon käteen!
Salassa lähden; kansaa rakastan,
Mut kaikkein nähtäväks en tahdo tulla.
He hyvää tahtovat, mut mulle mieleen
Ei riemuremut nuo ja hurraa-huudot.
Ken moista rakastaa, ei minust' ole
Älykäs oikein. Hyväst' uudelleen!
ANGELO.
Teit' auttakohon taivas hankkeissanne!
ESCALUS.
Ja onnekkaasti kotiin ohjatkoon!
HERTTUA.
Suur' kiitos! Jääkää hyvästi!
(Menee.)
ESCALUS.
Suvaitkaa, hyvä herra, minun haastaa
Vapaasti kanssanne; ois tärkeää
Mun saada tarkkaan tietää ammattini.
On valta mulla, vaan sen laatu, laajuus
On mulle tuntematon.
ANGELO.
Sama laita
On myöskin minun. Yhdess' astukaamme,
Niin ehkä pian selvään pääsemme
Täss' asiassa.
ESCALUS.
Niinkuin suvaitsette.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Katu.
(Lucio ja kaksi aatelismiestä tulee.)
LUCIO. Jos herttua ja ne toiset herttuat eivät sovi Unkarin kuninkaan kanssa, no niin, silloin kaikki herttuat hyökkäävät kuninkaan kimppuun.
1 AATELISMIES. Taivas meille rauhansa suokoon, mut ei Unkarin kuninkaan rauhaa!
2 AATELISMIES. Aamen!
LUCIO. Sinä sanot aamen, niinkuin se tekopyhä merimies, joka meni merille kymmenet käskyt mukanaan mutta raapi taulusta pois yhden.
2 AATELISMIES. "Sinun ei pidä varastaako?"
LUCIO. Niin, sen hän raapusti pois.
1 AATELISMIES. No, mutta sehän olikin käsky, joka käski kapteenin ja koko hänen joukkonsa jättämään ammattinsa: olivathan he merille lähteneet varastamaan. Ei ole yhtäkään soturia meidän joukossamme, joka pöytäsiunauksessa ei mielellään soisi rukoiltavan rauhaa.