JAGO.
No, sepä hauskaa! Nythän mull' on syytä
Uskollisuuttani ja rakkauttani
Vapaasti näyttää. Velvollisuudeksi
Käsittäkää se. Todistukset säästän.
Varokaa vaimoanne, kun hän kahden
On Cassion kanssa; valppahana silmä,
Ei luulevana eikä luottavaisna!
Vapahan, suoran luonteenne en soisi
Jaloudessaan pettyvän. Silm' auki!
Venetian naisten taipumukset tunnen:
Saa taivas paljon nähdä, jot' ei tohdi
He näyttää miehilleen; ja tunnon käsky
Ei kuulu: "heitä se", vaan: "peitä se".
OTHELLO.
Sanotko sinä sen?
JAGO.
Hän isän petti,
Kun teille läksi; ja kun katseitanne
Vavisten näytti pelkäävän, niin niitä
Rakasti hän.
OTHELLO.
Niin kyllä.
JAGO.
Siinä näette:
Noin nuorena kun niin voi teeskennellä,
Ett' isän silmät sokaisee ja kääntää, —
Hän luuli taiaks sen; — mut nyt teen väärin;
Nöyrästi anteeks! Pidän liiaks teistä.
OTHELLO.
Ijäti olen kiitollinen sulle.
JAGO.
Tää, näen mä, hämmentänyt teit' on hiukan.
OTHELLO.
Ei millään tapaa!
JAGO.
Onpa, pelkään mä!
Te muistanette, että rakkaudesta
Ma puhun nyt. — Mut mielenne se kuohuu!
Rukoilen, älkää puheeseeni panko
Suurempaa arvoa ja merkitystä
Kuin pelkkään luuloon.
OTHELLO.
En.