LEAR.
En mitään: sen jo vannoin; siinä pysyn.
BURGUND.
Ma surkuttelen, että isän kato
Toi miehen kadon teille.
CORDELIA.
Rauhaan jääkää!
Kosk' on vaan rikkauksihin hän rakas.
En vaimoks mene hälle.
RANSKA.
Oi, Cordelia,
Ihanin impi, köyhän' olet rikkain,
Lasteena kallein, hyljättynä rakkain,
Sun ja sun avus tässä valloitan;
Lie laillist' ottaa minkä hylkää muut.
Oi, taivaan ihme! Ylenkatseen jää
Minussa lemmen leimun sytyttää. —
Osaton tyttäres, tuo mulle suotu,
Nyt kauniin Ranskan haltijaks on luotu.
Nevainen Burgund kaikin ruhtinoineen
Mult' armast' aarrettan' ei ostaa voine. —
Nuo jätä lemmettömät rauha-miellä:
Min täällä menetät, sen voitat siellä.
LEAR.
Vie hänet? hän on sun. Me moista emme
Tytärtä tunne, Älköön etehemme
Hän koskaan tulko. — Pois, äl' ole tiellän'!
Sult' armon, lemmen, siunauksen kiellän. —
Tulkaatte, jalo Burgund.
(Torventoitauksia. Lear, Burgund, Cornwall, Albania,
Gloster seuralaisineen lähtevät.)
RANSKA.
Hyvästi heitä siskos.
CORDELIA.
Isämme hemmut, vesisilmin teidät
Cordelia jättää. Hyvin teidät tunnen,
Ja siskona ma vikojanne suoraan
Nimittää kammon. Isää lempikäätte.
Tunnettuun hellyyteenne hänet suljen.
Mut ah! jos armon hältä vielä saisin,
Paremman turvan hälle valmistaisin.
Hyvästi kumpikin.
REGAN.
Me tehtävämme tiedämme.
GONERIL.
Sa koita
Vaan miestäs miellyttää, jok' otti sun
Kuin onnen almun. Niskuruuteen taivut,
Siis kuoppaan omaan kaivamaasi vaivut.