ALBANIAN HERTTUA.
Iletys juonikas ja nurja, häpee
Noin muotoasi julmentaa! Jos käden
Nyt kävis laatuun verta noudattaa,
Niin luus ja lihas katkoa ja raataa
Sen tekis mieli. — Mut vaikk' olet piru,
Nais-hahmos sua suojaa.
GONERIL.
Kas vaan, kuink' olet uljas nyt!
(Sanansaattaja tulee.)
ALBANIAN HERTTUA.
Mitä uutta?
SANANSAATTAJA.
Cornwallin herttua on kuollut, herra.
Mieheltään surman sai hän, Glosterin
Kun toista silmää puhkas.
ALBANIAN HERTTUA.
Glosterinko?
SANANSAATTAJA.
Mies, oma kasvattinsa, sääliin heltyi,
Tekoa esteli, ja veti miekan
Herraansa vastaan. Tuimistuen häneen
Nyt karkas tuo, mies kuollehena kaatui,
Mut itsekin hän haavan sai, mi sitten
Toi surman.
ALBANIAN HERTTUA.
Näkyy, että vielä tuomar'
On taivahassa, joka joutuin kostaa
Rikokset maan. — Mut, Gloster-parka! hälle
Toist' eikö silmää jäänyt?
SANANSAATTAJA.
Ei, ei yhtä. —
Tuo kirje, rouva kiireen vastuun vaatii:
Se siskoltanne on.
GONERIL (syrjään).
Tuo hyvä laillaan;
Mut lesk' on hän, ja Glosterini luonaan;
Romahtaa näin voi tuulentuvat kaikki
Kirottuun päähäni! Mut tieto tuo se
On hyvä sentään. — Luen sen ja vastaan.