LEAR. Sitten leikelkööt he Regania ja katsokoot, mitä hän sydämessään hautoo. Onkohan luonnossa jotakin syytä tuohon sydämen kovuuteen? — (Edgarille.) Teidät, herra, otan minä satamiehistöni jäseneksi; vaan tuosta vaatteenne kuosista en pidä; sanotte kai, että se on persialainen; mutta laittakaa se muutetuksi.
KENTIN KREIVI.
Levätkää, herra hyvä!
LEAR. Hiljaa siellä, hiljaa! Etehen uutimet! Kas niin, kas niin! Illallisen syömme aamulla varhain. Kas niin, kas niin!
(Gloster palajan.)
GLOSTER.
Ystävä, missä kuningas?
KENTIN KREIVI.
Täällä.
Hänt' älkää häiritkö: pois hält' on järki.
GLOSTER.
Mies hyvä, ota hänet sylihis;
Ma vihin surmanhankkeist' olen saanut.
Tuoss' ompi kannin: sillä häntä joutuun
Doveriin saata; tervetuliaiset
Siell' odottaa ja turva. Nosta joutuun!
Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun
Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on
Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta!
Mua seuraa; hankitut on ruokavarat
Ja saatto.
KENTIN KREIVI.
Luonto raskautettu nukkuu.
Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos,
Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin
Paranevat. — (Narrille.) Pois, kantamahan herraasi?
Sin' et saa jälkeen jäädä.
GLOSTER.
Pois, pois, joutuun!
(Kent, Gloster ja narri lähtevät, kantaen pois kuningasta.)