(Lear ja Kent lähtevät.)
NARRI. Tämä on sopiva yö jäähdyttämään porttoa. — Lausun pienen ennustuksen, ennenkuin lähden:
Kun pappi ei työssään oppia vastaa,
Kun maltaans' olvuri liiaks kastaa,
Kun herrat räätälin tointa hoitaa,
Kun porttoja poltetaan, ei noitaa,
Kun kaikki tuomiot oikein käy,
Kun velallist' ylimyst' ei näy,
Kun kielill' ei asu parjaus
Ja markkinoilla ei varkaus,
Kun korkuri kultiaan ei peitä,
Kun portot teettävi temppeleitä,
Niin silloin mahtava Albion
Isossa sekasorross' on:
On silloin aika — ken elää, näkee —
Ett' ihminen jaloin käydä käkee.
Tämän ennustuksen on Merlin tekevä, sillä minä elän ennen hänen aikaansa.
(Lähtee.)
Kolmas kohtaus.
Huone Glosterin linnassa.
(Gloster ja Edmund tulevat.)
GLOSTER. Voi, voi! Edmund, minua ei miellytä tuo luonnoton kohtelu. Kun pyysin heiltä lupaa saada osoittaa hänelle sääliäni, niin ottivat he pois multa isännyyden omassa talossani ja käskivät, ikuisen epäsuosion uhalla, ett'en saisi puhua hänen kanssaan, en rukoilla hänen puolestaan, en millään tavalla häntä auttaa.
EDMUND.
Julman julmaa ja luonnotonta!
GLOSTER. Niin, niin, mut vaiti vaan. Eripuraisuutta on herttuain välillä, vieläpä pahempaakin. Sain tänä iltana kirjeen, — vaarallista on siitä puhua; — olen kätkenyt sen työkammiooni lukon taa. Kuninkaan kärsimät loukkaukset saavat ankaran koston; sotajoukon osasto on jo maalle astunut; meidän pitää olla kuninkaan puolta. Minä käyn häntä etsimään ja autan häntä salaa; mene sinä ja jatka haastelua herttuan kanssa, ettei hän sääliväisyyttäni huomaa. Jos hän kysyy minua, niin olen sairas ja makuulle mennyt. Vaikka siitä surmanikin sukeaisi, — jota kyllä jo on uhattu — niin täytyy kuninkaan, minun vanhan herrani, saada apua. Jotakin ihmeellistä on tekeillä, Edmund; minä pyydän, ole, varuillasi.