REGAN.
Oliko hän sen irstaan joukon seuraa,
Jok' isälläni palvelee?
GLOSTER.
En tiedä.
Oi, kurjaa, kurjaa liiaks!
EDMUND.
Oli, rouva,
Hän oli sitä joukkiota.
REGAN.
Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet.
He tuohon murhaan hänt' on vietelleet
Saadakseen vanhan varat tuhlatakseen.
Tän' iltana ma juuri siskoltani
Sain tiedon heistä, varoituksen' että,
Jos asumaan mun talooni he tulee,
Min' en jää sinne.
CORNWALLIN HERTTUA.
Enkä minä, Regan. —
Isällennepä, Edmund, lapsen työn
Te, kuulin, teitte.
EDMUND.
Mun se tuli tehdä.
GLOSTER.
Hän veljen juonet paljasti ja, nähkääs,
Tuon haavan sai, kun häntä kiinni koitti.
CORNWALLIN HERTTUA.
Hänt' ajetaanko takaa?
GLOSTER.
Ajetaan
CORNWALLIN HERTTUA.
Jos kiinni saadaan hän, ei tarvis hältä
Pelätä pahaa. Hankkeisinne voitte
Valtaani käyttää mielin määrin. — Edmund,
Te, jonka kuntoisuus ja nöyryys täss' on
Niin oivaks nähty, meidän mieheks tulkaa;
Noin taatut henkilöt on tarpeen meille;
Koht' anastamme teidät.