Neljäs kohtaus.
Sama paikka.
(Kent tulee valepuvussa)
KENTIN KREIVI.
Jos äänen' yhtä oudoks muuttaa voisin,
Niin hyvä aikeen' ehkä saavuttaisi
Sen tarkoituksen, jonka vuoksi näin ma
Pilasin muotoni. — Niin, pakolainen Kent,
Kiroojatasi palvella jos voit sä,
(Oi, jos niiks tulis!) niin sun rakas herras
Ei näkis vaivojas sun säästävän.
(Jahtitorvet soivat. Lear, ritareita ja seuralaisia tulee.)
LEAR.
En hetkeäkään tässä päivällistä odota; mene ja laita se valmiiksi.
(Yksi seuralaisista menee.) No, ken olet sinä?
KENTIN KREIVI.
Muudan mies, herra hyvä.
LEAR.
Mikä on toimesi? Mitä meistä tahdot?
KENTIN KREIVI. Toimenani on olla se miltä näytän; uskollisesti palvella sitä, joka minuun luottamuksensa panee; rakastaa sitä, ken on rehellinen; olla sen seurassa, joka on älykäs ja puhuu vähän; varoa Jumalan tuomiota; tapella, jos on tarvis, ja olla kalaa syömättä.
LEAR.
Ken olet sinä?
KENTIN KREIVI.
Peräti kunnon mies ja yhtä köyhä kuin kuningaskin.