LEAR.
Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui,
Kun iski hän. — Hän kuollut on ja mätä.
KENTIN KREIVI.
Ei, herrani, min' olen sama mies.
LEAR.
Sen kohta nään.
KENTIN KREIVI.
Jok' alennuksessanne
Teit' alust' alkain murheen tiellä seuras.
LEAR.
No tervetullut!
KENTIN KREIVI.
Sit' ei ole kenkään.
On synkkää, kuollutt', ilotonta kaikki:
Vanhemmat tyttärenne itsens' surmas,
He epätoivoon kuolivat.
LEAR.
Sen luulen.
ALBANIAN HERTTUA.
Ei tiedä mitä lausuu hän. On turhaa
Nyt hälle ilmoittaita.
EDGAR.
Turhaa, turhaa.
(Sotaherra tulee.)