BRUTUS.
Tikaris tuppeen! Suutu mielin määrin;
Tee, mitä mielit, herjan otan leikiks.
Ikeessä, Cassius, olet lampaan kanssa:
Se harmin kätkee niinkuin tulen pii;
Jos kovaa lyöt, yht'äkkiä se säihkää,
Mut koht' on kylmä taas.
CASSIUS.
Elääkö Cassius
Huviksi vaan ja nauruks Brutollensa,
Kun synkeys ja huoli häntä vaivaa?
BRUTUS.
Niin, synkkä olinkin, kun lausuin tuon.
CASSIUS.
Sen verran tunnustat siis? Kätes mulle!
BRUTUS.
Vie sydänkin!
CASSIUS.
Oi Brutus!
BRUTUS.
Mitä tahdot?
CASSIUS.
Sull' eikö ystävyyttä suomaan anteeks,
Kun kiukku tuo, jonk' äidiltäni perin,
Mun saattaa muistamattomaks?
BRUTUS.
On, Cassius!
Kun vasta Brutoos vihastut, hän äitis
Toruvan luulee, ja sun rauhaan jättää.
(Melua ulkona.)