ANTONIUS.
Te ette tiedä mitä teette, miehet.
Mill' ansainnut on Caesar rakkauttanne?
Ah! ette tiedä: — kerron siis sen teille.
Säännöksen unhotitte, josta puhuin.
KAIKKI.
Niin oikein! säännös! Seis, ja kuullaan säännös!
ANTONIUS.
Se täss' on, Caesarin sinetti alla.
Jokainen Rooman miesi hältä saapi,
Jok'ainoa, viis-kahdeksatta drakmaa.
2 KANSALAINEN. Oi, jalo Caesar! — Kosto surmaajille!
3 KANSALAINEN. Kuninkaallinen Caesar!
ANTONIUS.
Mua kuulkaa loppuun asti.
KAIKKI.
Hiljaa! vaiti!
ANTONIUS.
Hän lisäks teille kaikki puistons' antaa
Ja lehtonsa ja uudet kasvikkonsa
Tiberin tällä puolla; ne hän teille
Ja lapsillenne ikipäiviks antaa
Yleisiks lystäily- ja käymäpaikoiks.
Sep' oli Caesar! Milloin saadaan moinen?
1 KANSALAINEN.
Ei koskaan, koskaan! — Tulkaa miehet! Ruumis
Pyhällä paikalla me polttakaamme
Ja kekäleillä pettureitten huoneet
Sytyttäkäämme. Ruumis nostakaa.
2 KANSALAINEN. Käy, nouda tulta!