2 KANSALAINEN.
Kostoa tahdomme, kostoa! Ulos kaupungille!
Etsikää — polttakaa — paahtakaa — tappakaa — lyökää!
Ei ykskään petturi saa eloon jäädä.
ANTONIUS.
Seis, kansalaiset!
1 KANSALAINEN. Vait siellä! Jalo Antonius puhuu.
2 KANSALAINEN. Kuulemme häntä, seuraamme häntä, kuolemme hänen kanssaan.
ANTONIUS.
Mut hyvät, armaat ystävät, en teitä
Noin hurjaan kapinaan ma kiihtää tahdo.
Tuon työn on, nähkääs, tehneet kunnon miehet.
Mit' yksityist' on vihan syytä ollut
Tekoonsa heill', en tiedä; viisait' on he
Ja kunnon miehiä, ja työstään varmaan
Vastaavat itse. Ystävät, en minä
Sydämiänne teiltä ryöstää tahdo.
En puhuja ma ole niinkuin Brutus;
Vaan, kuten tietty, halpa, suora mies,
Jok' ystävästään pitää; sen he tiesit,
Kun puhevallan tässä mulle soivat.
Ei äänt', ei liikenteitä ole mulla,
Ei päät', ei kielt', ei sananvoimaa, jolla
Vois kansaa kiihoittaa. Vaan suoraan haastan
Ja kerron mitä tiedätten jo itse.
Ja Caesar-kullan haavat teille näytän,
Nuo mykät, raukat suut, ja niiden haastaa
Edestän' annan. Mut jos Brutus oisin,
Ja Brutus Antonius, sep' Antonius
Sytyttää mielet vois ja kielen panna
Caesarin joka haavaan, jotta nousis
Kivetkin Roomass' ilmi kapinaan.
KAIKKI.
Kapinaan!
1 KANSALAINEN.
Bruton huoneen sytytämme.
3 KANSALAINEN. Pois! Salaliittolaiset etsikäämme.
ANTONIUS.
Mut kuulkaa, hyvät miehet, kuulkaa!
KAIKKI.
Hiljaa!
Antonius puhuu, jalo Antonius.