CICERO.
Hyv' yötä, Casca, siis! Täss' ilmain melskees'
Ei ole hauska olla.
CASCA.
Hyvästi!
(Cicero lähtee)
(Cassius tulee.)
CASSIUS.
Ken siellä?
CASCA.
Rooman mies.
CASSIUS.
Haa! Cascan ääni.
CASCA.
On tarkka korvas. Cassius, mikä yö!
CASSIUS.
Yö sangen hauska kunnon ihmisille.
CASCA.
Ken taivast' on näin uhkaavana nähnyt?
CASSIUS.
Se, jok' on maan näin syyllisenä nähnyt.
Katuja pitkin minä olen käynyt,
Yön hirmuloille itsen' alttiiks pannen.
Näin vyöttämättä, kuin mun näet, Casca,
Poveni ukon vaajalle ma riisuin!
Kun käärmeilevä sinileimaus näytti
Avaavan taivaan rinnan, asetuin ma
Sen tielle ja sen nuolen pilkaks aivan.