"Entä toinen nuori lady?" kysyi Edward.
"Mikä toinen? Eihän everstillä ollut muita kuin yksi sisar?"
"Tarkotan neiti Bradwardinea."
"Vai niin, vai lairdin tytärtä. Hän oli hyvin herttainen tyttö, mutta ei likimainkaan niin viisas kuin lady Flora."
"Mutta sanokaa toki, missä hän nyt on?"
"Kuka sitä tietää, missä niistä mikin on? He ovat saaneet kovasti kärsiä valkeista kokardeistaan ja valkeista ruusuistaan; olen kuullut hänen lähteneen pohjoiseen, Pertshireen päin, isänsä tiluksille, kun hallituksen joukot saapuivat Edinburgiin. Niissä oli kauniitakin miehiä, ja muuan majuri Whacker oli luonani asumassa, hyvin kohtelias herra, mutta ei puoleksikaan niin kaunis kuin eversti parkanne."
"Ettekö tiedä, miten neiti Bradwardinen isän on käynyt?"
"Vanhan lairdin? En, sitä ei kukaan tiedä; mutta hänen kerrotaan taistelleen hyvin urhoollisesti Invernessin verisessä tappelussa, ja Deakon Clank seppä sanoo hallituksen miesten olevan häneen kovin julmistuneita, kun hän on jo kaksi kertaa sotinut heitä vastaan, mutta luultavasti hän on saanut vihiä asiasta ja piilee nyt jossakin. Hänen olisi todellakin pitänyt olla hieman viisaampi, mutta mikään narri ei ole vanhaa narria pahempi — meidän eversti parkamme kapinoitsi vaan yhden kerran."
Näin puhellessa Edward sai tietää kaikki, mitä hyväsydäminen leski oli kuullut entisistä tuttavistaan. Siinä oli kylliksi saamaan hänet siihen päätökseen, että lähtisi arviokaupalla Tully-Veolaniin, jossa toivoi taas näkevänsä Rosen tai ainakin kuulevansa hänestä jotakin. Sen vuoksi hän jätti sovittuun paikkaan tekonimellään allekirjotetun kirjeen ja ilmotti osotteekseen sen postiaseman, joka oli lähinnä Bradwardinen paroonin hovia.
Edinburgista Perthiin hän matkusti hevosilla ja päätti kulkea jalkaisin loppuosan matkaa; hän oli mieltynyt tähän retkeilytapaan, joka sitä paitsi salli hänen poiketa valtatieltä, jos etäältä näkyi sotilasosastoja. Sodassa olosta hänen ruumiillinen puolensa oli suuressa määrin vahvistunut, helposti kestäen raskaimpiakin ponnistuksia. Matkatavaransa hän lähetti edeltäpäin, kun sattui siihen tilaisuutta.