Ja joku toinen ja kolmas nauroi salavihkaa ja katsoi merkitsevästi toiseen. Mutta Schorn iloitsi vilpittömästi tästä osanotosta ja vastasi viattomasti:
"Kiitos, kiitos — he voivat molemmat hyvin ja ovat iloiset."
Huomattuaan sen levollisuuden, jolla hän tämän sanoi, katsoivat he hämillään toisiinsa, ikäänkuin tahtoisivat keskenään huudahtaa:
"Aivan oikein — hän ei joudu ymmälle ja näyttää kuin hän pitäisi suhteen itsestään selvänä."
Sitten kertoi jotakin sinnepäin, että kaupungissa oli joku uskoton rouva, josta kaupungissa kuiskailtiin yhtä ja toista. Mutta Schorn pysyi yhtä rauhallisena kuin ennenkin.
Koko naapuristo katseli häntä kieroon, ja entinen, melkein sydämellinen ystävällisyys väistyi syrjään kylmän ynseyden tieltä.
Kaikkialla mihin hän tuli, oltiin häntä kohtaan suljettuja ja kylmäkiskoisia. Milloin hän meni ostamaan joitakin tarpeitaan kauppiaalta kadunnurkassa, missä tavallisesti uutisten kulettajat seisoivat yhdessä, vaikeni keskustelu hänen saapuessaan eikä häntä oltu näkevinäänkään. Mutta kun hän oli ulkona, silloin sanoi kauppias aivan ääneen hänen selkänsä takana:
"Kuten sanottu — on se oikea sosiaalidemokraattinen talous. Niin kommunistit tahtovat järjestää asiat: yhden vaimo kuuluu toisellekin. Sitä sanovat he vapaaksi rakkaudeksi. En olisi ikinä uskonut siitä miehestä, että hän sallisi vaimonsa niin —"
Eikä Schorn voinut edes panettelijaa kovistella, sillä hän ei nähnyt eikä kuullut mitään. Muuten olisi hän kyllä näyttänyt!
Pätzoldt, joka viime aikoina katsoi tarpeelliseksi paistattaa päivää kaulaansa muutamia tunteja päivässä tuolilla ovensa edessä (hänen apulaisensa olivat hänen "salongissaan" vallitsevan huonon komennon tähden inhasti kääntäneet hänelle selkänsä); Marat toinen, jolle vastapäätä sijaitseva talo viheriöine ikkunapuitteineen oli aina oas silmään, hieroi tyytyväisenä käsiään ja tuumaili otettuaan pullostaan kulauksen: "Niin se on käyvä, niin se tulee käymään, pönäkkä porvari! Kansalainen Rassmann näyttää kyllä sinulle, mihin toveri on toiselle velkapää. Hahaha — kesyttää hänet täytyy, jottei pöyhistele rikkauksillaan. Häviön omaksi täytyy sinun joutua, taloinesi, muijinesi ja kakaroinesi. Ja jos minä istuisin konventissa, pitäisin kyllä huolen siitä että joutuisit —"