"Jos Vilhelm sallii —"
Rassmann näytti tyytymättömältä.
Mutta sitte vastasi hän sala-ivalla:
"Siitä ei huolta. Vilhelm sallii mitä vaan. Olisipa kaunista, jollei hän niin tekisi. Se kuuluu kommunismiin. Eikös niin, Hanna?"
"Jos te ja mieheni olette sitä mieltä täytyy kai minun taipua."
Hän lisäsi nauraen:
"Mutta nyt tunnen minä mieltymystä huvituksiin. Kappale oli kaunis."
"Ja oletteko sen myös ymmärtänyt? Oletteko myös nähnyt, kuinka onnettomaksi voi lopulta tulla avioliitto, jossa vaimo ei sovi miehelleen, kuten näytelmän sankaritar, joka lopulta päättää päivänsä? Sitä juuri tarkotamme vapaalla lemmenvaalilla, ettei moisia epäsuhteita surullisine loppuineen enää esiintyisi. Käsitättekö, Hanna? Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?"
Hän puristi Hannan käsivartta ja vielä kokonaan vaipuneena näyttämökuviin, sanoi rouva Schorn vavisten:
"Niin, se oli hirveää. Kaunis nuori rouva myrkyttää itsensä ja vanha, ruma mies jää elämään."