Ensin Rassmannia pyrki naurattamaan hänen entisen lemmittynsä otaksuminen, että hän tahtoi mennä naimisiin. Nähtävästi piti Rosa rouva Schornia hänen morsiamenaan. Mutta silloin olisi Rassmann voinut päästää tuimia kirouksia suustaan.
"Tämä elukka kyllä voi kertoa koko maailmalle minun aikaisemmasta suhteestani häneen", jupisi hän yksikseen.
Lopulta rauhottui hän jälleen.
"Oh, kaikkia — hän tahtoo rahaa, siinä kaikki. Kyllähän hänet tunnetaan. Matkarahat Berliiniin, ja sitten vielä pienet juomarahat vaikenemisesta, silloin olen hänestä erilläni."
Hän hyräili jotakin pikku laulua palatessaan ystävänsä rouvan luo.
Esitys oli lopussa.
Kotimatkalla kysyi Rassmann seuralaiseltaan:
"Kuinka olette huvitellut, Hanna?"
"Kiitos, mainiosti."
"Ja saanko toivoa teidän useamminkin tekevän minulle seuraa?"