Mikään ei voinut olla herra Antonius Pätzoldtistä ilahduttavampaa kuin nämä sanat. Mutta hän ei näyttänyt lainkaan hassulta, sillä se äänensävy, jota hän käytti Rassmannia kohtaan, oli tälle aivan uusi.
"Kansalainen Rassmann, meidän hyvä arvomme vaatii, että Rosaneiti, meidän lemmittymme, saa toiveensa täytetyksi. Hänet täytyy pukea siististi, onhan hän uhrannut taiteellisen uransa meidän hyväksemme. Huomisiltaan mennessä, kansalainen, on teidän hänelle ostettava pukunsa, muuten kyllä löydetään neuvoja ja keinoja, miten 'rakkaan ystäväni' Schornin silmät avataan näkemään muutamia asioita. Dixi."
Samassa nousi herra Antonius Pätzoldt äkkiä ja poistui talosta.
Rassmann oli jähmettynyt ja näytti liidunvalkoiselta.
Tämä lurjus, roisto ja teeskentelijä puhui yhtäkkiä rakkaasta ystävästään Schornista?
Ensin tunsi hän tarvetta hypähtää pystyyn ja jäähdyttää raivonsa poistuvaa kohtaan. Sitten piti hän kaikkea pilana. Mutta kun pikku parturi ei koko seuraavana päivänä näyttäytynyt ravintolassa, vaan Rassmann huomasi, kuinka hän kulki liikkeensä edessä sinne ja tänne ja silmäili epäilyttävästi Schornin taloa kohden, ahdisti agitaattoria jälleen kova pelko ystäväänsä nähden, ja jottei turmelisi välejään Marat toisen kanssa, kävi hän itse illalla hänen luonaan ja ilmoitti, että Rosalla jo olivat rahat käsissään kävelypukuaan varten.
Tämä oli ensimäinen riita näiden kahden välillä. He tapasivat toisensa nyt alituisella epäluulolla, kuten kaksi koiraa, jotka muristen nuuskivat toisinaan eivätkä kuitenkaan uskalla purra.
Kun herra Antonius Pätzoldt tahtoi seuraavana iltana ottaa vastaan "ensimäisen suudelman", nauroi Rosaneiti, "meidän" lemmittymme, hänelle vasten kasvoja ja löi oven kiinni hänen nenänsä edessä.
Juuri alkaessaan kiroilla ja muistutella muutamia julistuksia ja asetuksia, hän näki äkkiä ylhäällä portaissa häämöttävän pitkän laihan olennon, kuten Charlotte Cordayn hengen, joka sitte vasta ilmaisi kuuluvansa ihmissukuun kun hän alkoi virtanaan syytää vapisevalle aviorikkojalle sangen helliä haukkumasanoja, joita ei ole missään yleisessä sanakirjassa.
Se oli "kuningasmielinen", joka oli erään naisen käsialalla kirjotetun, virheitä täynnään vilisevän kirjeen johdosta seurannut miestään.