Marat toinen alkoi jälleen kohota parhaihin hetkiinsä.
Hän jatkoi:
"On annettava julistus, jonka mukaan tämän petollisen ihmisen koko omaisuus otetaan takavarikkoon ja annetaan teille."
Herra Antonius Pätzoldt tahtoi antaa Rosalle suukkosen. Mutta kun tämä äkkiä tempautui irti, palasi hän äkkiä Ranskan vallankumouksen historiasta todellisuuteen.
"Niin pian ei se käy, pikku veitikka", sanoi laulajatar äkkiä, samalla kuin hänen itkunsa muuttui nauruksi. "Kun minä saan puvun, silloin saatte ensimäisen suukkosen ja —"
Herra Antonius Pätzoldt vannoi, että hän tulee saamaan kaiken mitä hänen sydämensä halajaa.
"Hänet pakotetaan, kansatar, luottakaa siihen, hänet pakotetaan."
Pikku kähertäjä aikoi tosiaankin pakottaa Rassmannia täyttämään tytön toiveen. Oi, hänen sydämensä hyppi hänen ajatellessaan ensi suukkosta "ja —". Sitäpaitsi oli agitaattori hänen käsissään; sillä mitä joku, paitsi Rassmannia itseään, saattoi tietää, sen tiesi hän, Antonius Pätzoldt, kaupungin kähertäjä ja hiustenleikkaaja.
Rassmann naurahti ääneen, kun illalla kuuli "Kultaisessa leijonassa" juomatoverinsa kehotuksen. Ylen pingotettuna oli hän aina pitänyt pääparturia, mutta niin hassuna —
"Mitä ajattelette oikeastaan, tytön sonnustus maksaa vähintään viisikolmatta taalaria. Kaikista rahoista on minulla jälellä ainoastaan kuusikymmentä taalaria, kun olen maksanut Rosan vuokran ja täysihoidon. Tahdon yleensä päästä tytöstä erilleni."