— Tietysti, tietysti — ei kysymistäkään, rakas poikaseni.
— Tiedätkös, tuon kirjallisen aatteen toteuttamisessa opin minä vasta sinun mielipiteesi oikein tuntemaan. Siitä tulee hauskaa.
Ja viheltäen veti hän vielä kerran avaimen esille ja suurensi summaa viidellä taalarilla.
Rassmannilla oli nyt rahaa taskut täynnä. Velka "Kultaiseen leijonaan" tuli maksetuksi viidellä taalarilla, ja niin jäi hänelle vielä kaksikymmentä.
Olisipa sekin ollut kaunista, panna nämä kirkkaat rahat kirjoihin!
Pääkaupungissa oli hän viettänyt niin monta hurjaa yötä, miksei samoin täällä, rehellisen ja uhrautuvaisen väen kotimaassa?
Kaupungin alareunalle, torin varrelle, jossa kapakat naispalvelijoineen vetivät runsaasti vieraita puoleensa, olivat erääseen huoneustoon, jossa erittäinkin nuoret miehet tavallisesti seurustelivat, böömiläiset harpunsoittajattaret asettuneet antamaan konserttejaan.
Se oli vaihtelua elämään ja muistutti jossakin määrin Berlinin tingeltangelia.
Rassmann muutti tästälähtien vakituisen käymäpaikkansa "Kultaisesta leijonasta" konserttihuoneustoon.