Niillä olisi merkitystä vasta silloin, kun olisi mahdollista todeta tai manata esiin sellaisten olentojen haamuja, joiden kuolemasta olisi kulunut vuosikausia. Silloin olisi lopultakin saatu tuntuva, tähän asti aina välttyvä todistus siitä, ettei henki riipu ruumiista, että se on syy eikä seuraus, että se voi olla olemassa, pitää itseään yllä, toimia elimittäkin.
Suurin kysymys, mitä ihmiskunta on itselleen tehnyt, olisi näin, jollei ratkaistu, niin ainakin jossakin määrin selvinnyt, ja silloin voisi ainakin puolustaa henkilökohtaista, kuolemanjälkeistä elämää, vaikkapa se vielä olisikin alun ja lopun salaisuuden vankina. Mutta niin pitkällä emme vielä ole. Toistaiseksi on mielenkiintoista todeta, että kummituksia, haamuja ja aaveita todellakin on. Vielä kerran tiede siis vahvistaa ihmiskunnan yleisen uskomuksen ja opettaa, että tällaista uskomusta, niin mielettömältä kuin se aluksi näyttääkin, kannattaa huolellisesti tarkastella.
6. luku.
Yhteys vainajien kanssa.
Spiritistit ovat tai luulevat olevansa yhteydessä kuolleitten kanssa sen välityksellä, mitä he nimittävät automaattiseksi puheeksi ja kirjoitukseksi. Se saadaan aikaan haltioitumis- eli oikeammin trance-tilassa olevan mediumin välityksellä, käyttääksemme uuden tieteen oppisanastoa. Tuo tila ei ole hypnoottista unta, ei näytä hysteeriseltä ilmiöltä ja liittyy usein, kuten esim. mediumi Piperissä, mitä parhaimpaan terveyteen, täydelliseen henkiseen ja ruumiilliseen tasapainoon. Se on pikemmin jonkin toisarvoisen "subliminaalisen" persoonallisuuden tai tietoisuuden enemmän tai vähemmän vapaaehtoista ilmenemistä taikka spiritistisen teorian puolella oltaessa sitä, että kysymyksenalaisen henkilön ottavat haltuunsa eli, kuten Myers sanoo, "sielullisesti anastavat" jotkin toisen maailman voimat.
[Kun aletaan tutkia näitä ylitavallisia ilmiöitä, ihmetellään usein: Miksi käytetään mediumeja, miksi noita usein epäilyttäviä, aina epätyydyttäviä välittäjiä? —- Siksi, ettei tähän saakka ole keksitty keinoa olla niitä ilman. Jos hyväksyy spiritistisen teorian, hakevat ruumiittomat henget, jotka ympäröivät meitä joka puolelta, ja jotka meistä erottaa vain kuoleman tiheä ja salaperäinen väliverho, päästäkseen yhteyteen kanssamme, sen kohdan, missä vastustus molempien maailmoiden välillä on pienin, ja tapaavat sen mediumissa, vaikkei tiedetä miksi, samoin kuin ei tiedetä, mistä syystä sähkövirta kulkee kuparilankaa pitkin, kun taas lasi- tai porsliininuppi sen pysäyttää. Jos toiselta puolen tunnustaa ajatuksensiirto-teorian, joka on uskottavin, niin toteaa, että ajatukset, tarkoitukset tai suggestiot useimmissa tapauksissa eivät siirry alitajunnallisesta alitajunnalliseen. Tarvitaan elimistöä, joka samalla kertaa ottaa vastaan ja ilmaisee, ja tällainen elimistö on mediumi. Miksi? Toistan vielä: siitä emme tiedä mitään, samoin kuin emme tiedä, miksi joku esine tai esineryhmä saa vaikutusta langattoman lennättimen konsentrisista aalloista, jotka taas eivät vaikuta toisiin. Tässäkin haparoidaan, samoin kuin melkein kaikkialla eittämättömien, mutta selittämättömien ilmiöiden alalla. Ne, jotka haluavat saada tarkempia tietoja mediumi-teoriasta, saattavat hyödykseen lukea William Crookesin mainion, 29 p. tammikuuta 1897 pitämän puheen, hänen ollessaan S.P.R.-seuran puheenjohtajana.]
Haltioitumistilassa olevan ihmisen henkilöllisyys ja tavallinen tietoisuus ovat kokonaan hävitetyt, ja hän vastaa "automaattisesti" joskus puhumalla, useimmin kirjoittamalla, niihin kysymyksiin, joita hänelle tehdään. Voi sattua, että hän puhuu ja kirjoittaa samalla kertaa; äänen on joku henki ottanut haltuunsa, käden toinen, ja molemmat pitävät yllä toisistaan riippumatonta keskustelua. Harvemmin ovat ääni ja molemmat kädet yhtaikaa "lumotut" ja saadaan kolme erilaista ilmoitusta.
On selvää, että tällaiset ilmiöt antavat aihetta kaikenlaisiin petoksiin ja peijauksiin, ja epäluulo on aluksi voittamaton. Mutta on niitäkin, jotka tarjoavat sellaisia vilpittömyyden ja luotettavuuden takeita niin usein, niin pitkän aikaa ja niin pettämättömästi sellaisten tiedemiesten tarkastaessa, jotka ovat luonteeltaan ja arvoltaan täysin luotettavia ja ennen kaikkea niin epäilyyn taipuvia, että käy vaikeaksi osoittaa pienintäkään epäluuloa. Tässä en valitettavasti voi yksityiskohtaisesti tehdä selkoa eräistä täysin tieteellisistä istunnoista, esim. niistä, missä mediumina oli kuuluisa rouva Piper, jonka kanssa Myers, t:ri Hodgson, Pennsylvanian yliopiston professori Newbold, sir Oliver Lodge ja William James ovat työskennelleet useita vuosia.
[Nämä kysymykset petoksesta ja teeskentelystä tulevat luonnollisesti ensimäiseksi mieleen näitä ilmiöitä tutkimaan ryhtyessä. Mutta jos vähänkin tutustuu kolmen tai neljän suuren mediumin elämään, tapoihin ja menetelmiin, joista aiomme puhua, riittää se poistamaan pienimmätkin epäilykset. Kaikista mahdollisista selityksistä olisi se, joka vetoaisi vain petokseen ja silmänkääntämiseen, epäämättä kummallisin ja vähimmän totuudenmukainen. Muuten voi saada lukemalla Richard Hodgsonin selonteon "Observations of certain phenomena of trance" (Proceedings, VIII) ja J.P. Hyslopin tiedonannot (Proceedings, XIII) selon noudatetuista varokeinoista, jotka ovat menneet niin pitkälle, että on käytetty erityisetsiviäkin sen seikan varmentamiseksi, ettei esim. rouva Piper, tavallisen järjen mukaan ja inhimillisesti, saattanut mitään tietää ilmaisemistaan tosiseikoista. Toistan sen, että heti kun on hiukankin syventynyt tähän tutkimukseen, epäluulot katoavat jäljettömiin, ja pian pääsee varmuuteen siitä, ettei arvoituksen ratkaisu suinkaan piile petoksessa. Kaikki tuon meissä piilevän mykän, salaperäisen ja tukahutetun persoonallisuuden ilmaisut kestävät vuorotellen saman koetuksen, ja ne, jotka kuuluvat taikasauvan alaan, jättämällä muut mainitsematta, ovat juuri tällä hetkellä samassa epäilyn kiirastulessa. Tuskin viisikymmentä vuotta sitten pidettiin nykyään tieteellisesti luokitettuja hypnoottisia ilmiöitä samoin petollisina. Tuntuu siltä, kuin ihminen vastenmielisesti tunnustaisi, että hänessä piilee enemmänkin ilmiöitä kuin hän on luullut.]
Toiselta puolen juuri noiden yksityiskohtien kasautuminen, yhteensattuminen ja epätavallinen luonne synnyttävät ja vahvistavat vähitellen sen vakaumuksen, että nyt ollaan aivan uuden epätodenmukaisen, mutta varmasti havaitun ilmiön edessä, ja että joskus on vaikea sitä sijoittaa yksinomaan maallisten ilmiöiden joukkoon. Näille "yhteyksille" pitäisi omistaa erikoistutkielma, joka kuitenkaan ei mahtuisi tämän tarkasteluni puitteisiin. Tyydyn siis suosittelemaan niille, jotka haluaisivat tietää enemmän, sir Oliver Lodgen kirjaa The survival of Man ja etenkin S.P.R:n Proceedings-julkaisun kahtakymmentäviittä paksua nidettä, eritoten William Jamesin selityksiä ja muistutuksia Piper Hodgsonin istunnoista (osa XXIII), samoin kuin nidettä XIII, missä Hodgson tutkii ja erittelee niitä tosiseikkoja ja väitteitä, joihin voi vedota vainajain esiintymisen puolesta tai sitä vastaan, ja lopuksi Myersin pääteosta: Human personality.