Ja käsikädessä marssivat he lähimpään anniskelupaikkaan.
IV.
Koko juttu ei Watson'in mieleen jättänyt mitään katkeruutta. Se oli eräänlaista uutta sosiaalista huomiota ja aiheutti uuden kirjan kirjoittamiseen nimellä: Poliisituomiomenetelmä. Erittely-yritys.
Eräänä kesäaamuna vuosi jälkeenpäin oli hän maatilallaan. Watson laskeutui hevosenselästä ja kiipesi muuatta kalliotietä pitkin tarkastamaan edellisenä talvena istuttamiaan saniaispensaita. Tullessaan kalliotien ylimpään päähän oli hänen edessään muuan kukkaniitty, ihastuttava palanen luontoa matalain kunnaitten ja puittenlatvain eristämänä suuresta maailmasta. Ja täällä tapasi hän erään herran, joka nähtävästi oli kävelyllä pikkukylän kesähotellista. Senlainen sijaitsi kivenheittomatkan päässä. He tapasivat ja tunsivat heti toisensa. Tämä oli tuomari Witberg. Tässä oli myöskin aivan selvä tapaus kuuluva lainkohtaan: "tunkeutuminen vieraille alueille". Watson oli rajoilleen asettanut kilpiä: "Kielletty alue". Hän ei kuitenkaan koskaan sitä käytännössä soveltanut.
Tuomari Witberg ojensi kätensä, mutta Watson ei ollut tuota näkevinään.
"Politiikka on lokainen ammatti, eikö totta herra tuomari?" sanoi hän. "Näen kyllä kätenne mutta en välitä siihen tarttua. Sanomalehdet sanoivat minun ravistaneen kättä Patsy Horan'in kanssa tuon kuulustelun jälkeen. Tehän tiedätte ettei niin tapahtunut. Mutta nytpä sanon teille että tuhatta kertaa mieluummin antaisin käteni Patsy Horan'ille ja hänen viheliäiselle koiraseurakunnalleen kuin teille."
Tuomari Witberg'iin koski tämä sangen kiusallisesti ja kun hän änkytti ja karisti kurkkuaan yrittäen jotakin sanoa, katsoi Watson häntä. Tällöin sai hän omituisen päähänpiston ja päätti järjestää katkeran ja toiselta puolen hupaisen ilveilyn.
"Tuskinpa saattaisi odottaa teiltä tuonlaista pitkävihaisuutta, lahjakkaalta ja maailmaanähneeltä henkilöltä", sanoi tuomari.
"Pitkävihaisuutta?" toisti Watson. "Ei suinkaan. Senlainen on minulle vierasta. Ja osottaakseni sen teille tahdon näyttää teille jotain erikoista mitä ette koskaan ole nähneet". Watson katsoi ympärilleen ja otti nyrkinkokoisen rosokiven maasta. "Katsokaa tätä. Pitäkää nyt varanne."
Tuota sanoessaan löi Carter Watson itseään kasvoihin kivellä. Kivi leikkasi posken luuhun saakka ja veri kuohui.