"Vastasin vain kysymykseenne, herra tuomari", väitteli Watson nöyränä.
"Sitä ette suinkaan tehneet", kuului seuraava nuhtelu. "Pyydän huomauttaa, että teette itsenne syypääksi loukkaustaherättävään esiintymiseen oikeuden edessä senlaisilla häikäilemättömillä lausunnoillanne. Ja tahdon teille ilmaista että me tässä vaatimattomassa tuomioistuinsalissa tiedämme soveltaa niinhyvin lain pykäliä kuin vaarinottaa kohteliaisuuden vaatimuksia. Häpeän puolestanne."
Seuraavan kärkkään kinastelun jatkuessa asianajajain välillä keskeytyi hänen kertomuksensa tapahtumista Vendôme-kahvilassa ja Carter Watson katsoi eteensä — kaikkea katkeruutta vailla, huvitettuna, mutta samalla kertaa surullisena. Häntä hämmästytti suuresti ne maata hallitsevat suuret ja pienet vehkeilykoneistot, rankaisematon ja hävytön juonittelu minkä tuhansissa yhteiskunnissa tuon koneiston sydämettömät käskyläiset harjoittavat. Tässä hän seisoi tuomiosalissa ja tuomarin edessä, jonka koneisto pakoitti alamaisimmasti ryömimään erään pelihuoneenisännän edessä; tuo isäntä komenteli koko joukon ääniä. Miten halpamaista ja likaista tämä kaikki olikin, niin oli se kuitenkin pilkahdus siitä äärettömän suuresta ja monimutkaisesta koneistosta jokaikisessä yhteiskunnassa, joka kaupungissa ja joka tuhansin eri muodoin koko maata pimensi.
Hän kuuli korvillaan vanhan sanonnan: 'on kun voisi nauraa itsensä kuoliaaksi!' Suurimman suunsoiton aikana naurahti hän kerran äänekkäästi saaden siitä tuomari Witberg'in ärtyneen silmäyksen. Nämä törkeät asianajajat ja törkeä tuomari — ajatteli hän — olivat tuhatta kertaa pahemmat kuin raa'aksi parkitut perämiehet kaikkein kurjimmalla merimieslaivalla. Heillä ei ollut vain oikeus haukkua, vaan he tekivät muutakin suojellakseen itsensä. Nämä pikkutirannit sensijaan hakivat suojaa lain majesteetilta. He löivät vaan ei kukaan saanut lyödä takaisin. Suojanaan oli heillä vankilakomerot ja tyhmien poliisien ruoskat — palkatut tappelupukarit. Mutta katkera ei hän silti ollut. Hän unohti koko heidän raakuutensa ja likaisuutensa siksi kun se oli niin hassunkurinen. Hänen iloinen luonnonlaatunsa oli tässä hyvänä apuna.
Mutta kuinka pilkattu ja naurunalainen hän olikaan, onnistui häneltä kuitenkin antaa yksinkertainen ja totuudenmukainen selostus tapahtumista. Ja tehokkaasta ristikuulustelusta huolimatta ei hänen todisteistaan ainoatakaan kohtaa voitu kumota. Se oli jotakin aivan muuta kun ne valalla vannotetut valheet mitkä olivat esiintyneet Patsy'n ja hänen seuralaistensa lausunnoissa.
Niinhyvin Patsy'n asianajaja kuin yleinen syyttäjäkin jättivät jutun sinänsä tuomioistuimen ratkaistavaksi ilman sen enempiä muistutuksia. Watson kyllä puolestaan yritti sitä kumota, mutta yleinen syyttäjä pakoitti häntä vaikenemaan ilmoittaen samalla kuka oli ja sanoi olevansa tietoinen velvollisuuksistaan.
"Patrik Horan on todistanut olleensa hengenvaarassa ja täytyi ryhtyä itseänsä puolustamaan", alkoi tuomari Witbergin päätös. "Herra Watson on väittänyt sitä samaa. Molemmat ovat alituiseen selittäneet että aina toinen heistä olisi lyönyt ensimäisen iskun; molemmat ovat alituiseen selittäneet että aina toinen heistä oli hyökännyt syyttä toisen kimppuun. Laki säätää, että vastaajalle epäilyttävissä tapauksissa luetaan hänen hyväkseen se tapaus. Tässä on aivan selvään esillä epäilyttävä tapaus. Riita-asiassa Valtion ja Carter Watson'in välillä tunnustetaan siis mainitulle Carter Watson'ille tuo etuisuus ja hänet selitetään täten vapaaksi kaikesta edusvastuusta. Samaa sanottakoon Valtion ja Patrik Horan'in välisessä jutussa. Hän saa laskea hyväkseen tuon epäilyttävän tapauksen ja hänet selitetään täten vapaaksi kaikesta edesvastuusta. Kehoitan molempia asiakkaita ojentamaan toisilleen kätensä ja sopimaan."
Ensimäinen Watson'in huomiota herättävä päällekirjoitus iltalehdissä oli seuraava: "Carter Watson vapautettu." Seuraavan päivän lehdissä oli luettavana seuraavaa: Carter Watson vapautetaan sakolla. Mutta ensi sijalle tuli muuan lehti aloittaen: "Carter Watson kunnon mies." Seuraavan päivän lehdestä luki hän tuomari Witberg'in kehoittaneen molempia taistelupukareita ojentamaan toisilleen kätensä, minkä heti tekivätkin. Alempana luki hän:
"Nyt menemme tämän asian päälle ottamaan ryypyn", sanoi Patsy Horan.
"Sama se", sanoi Carter Watson.