Toinen kohtaus.
Huone vankilassa.
(Vanginvartija ja Pompejus tulevat.)
VANGINVARTIJA. Tule tänne, poika. Voitko lyödä ihmiseltä pään poikki?
POMPEJUS. Jos se ihminen on poikamies, niin kyllä voin; mutta jos hän on nainut mies, niin on hän vaimonsa pää, ja vaimolta en voi mitenkään silpoa päätä.
VANGINVARTIJA. No, heitä nuo hullutuksesi ja anna minulle suora vastaus. Huomen-aamulla tulee Claudion ja Bernardinon kuolla. Meillä on täällä vankilassamme julkinen teloittaja, joka tarvitsee ammatissaan apulaista; jos sinä otat häntä auttaaksesi, niin pääset jalkaraudoistasi; jos et, niin saat istua aikasi täyteen vankilassa, ja lähteissäsi saat vielä kelpo selkäsaunan, sillä sinä olet huutoon-tullut parittaja.
POMPEJUS. Olen tosin ollut laiton parittaja ikimuistoisista ajoista, mutta tyydyn nyt olemaan laillinen teloittaja. Olisi hauskaa saada vähän opetusta virkaveljeltäni.
VANGINVARTIJA. Hoi tänne, Hirmulainen! Missä olet, Hirmulainen?
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN. Käskittekö, herra?
VANGINVARTIJA. Katsos, tässä on mies, joka auttaa sinua huomenna teloitustyössä. Jos näet hyväksi, niin ota hänet vuosikaupalle ja pidä häntä täällä luonasi; jos et, niin käytä häntä tällä kertaa, ja laske menemään. Hän ei joudu arvosta riitaan sinun kanssasi: hän on ollut parittaja.
HIRMULAINEN. Parittajako? Hyi, helkkari! Hän saattaa taituruutemme pahaan huutoon.
VANGINVARTIJA. Joutavia! Te olette yhdenpainoiset: höyhenkin jo vaa'assa tuntuisi.
(Menee.)
POMPEJUS. Jos hyväksi näette, hyvä herra, — sillä todellakin hyvä on näkönne, jos ei olisi teillä tuota hirtehisen katsetta — sanokaa, onko ammattinne taituruutta?
HIRMULAINEN. On oikein, taituruutta se on.
POMPEJUS. Maalaamista olen kuullut sanottavan taituruudeksi, ja kun naiseläjät, jotka kuuluvat minun ammattiini, käyttävät maalaamista, niin todistaa se, että minun ammattini on taituruutta; mutta mitä taituruutta hirttämisessä on, sitä en saa päähäni, vaikka minut hirtettäisiin.
HIRMULAINEN. Taituruutta se on, herraseni.
POMPEJUS. Todistakaa.
HIRMULAINEN. Jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
POMPEJUS. Jos se on liian ahdas varkaalle, niin se kunniallisen miehen mielestä on liian väljä; ja jos se on liian väljä varkaalle, niin se varkaan mielestä on liian ahdas; niin että jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
(Vanginvartija palaa.)
VANGINVARTIJA. Oletteko jo sopineet?
POMPEJUS. Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin anteeksi.[10]
VANGINVARTIJA. Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään.
HIRMULAINEN. Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule!
POMPEJUS. Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta, hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan.
VANGINVARTIJA. Hakekaa Claudio ja Bernardino!
(Pompejus ja Hirmulainen menevät.)
Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan,
Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan.
(Claudio tulee.)
Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi.
Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull'
Olet kuolematon. Miss' on Bernardino?
CLAUDIO.
Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ,
Mi raukaisuttaa vaeltajan luita;
Ei heräjä.
VANGINVARTIJA.
Hänt' ei voi mikään auttaa.
Nyt kuoloon valmistautukaa. — Mit' ääntä?
(Ovea kolkutetaan.)
Jumala teitä vahvistakoon! —
(Claudio menee.)
Heti. —
Hyvälle Claudiolle armoa
Tai lykkäystä? —
(Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.)
Tervetullut, isä!
HERTTUA.
Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt
Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt?
VANGINVARTIJA.
Ei sittemmin, kuin iltakello soi.
HERTTUA.
Ei Isabella?
VANGINVARTIJA.
Ei.
HERTTUA.
Siis tulee pian.
VANGINVARTIJA.
Mit' iloketta Claudiolle?
HERTTUA.
Hiven
On toivoa.
VANGINVARTIJA.
Se haltija on julma!
HERTTUA.
Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa
Vanhurskauden ankarinta mittaa.
Pyhällä kieltäymyksell' itsessään
Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa
Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais,
Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma;
Nyt tekee oikeutta. —
(Kolkutetaan.)
Jo tulevat.
(Vanginvartija menee.)
Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää
Tylyssä vartijass' et usein nää.
(Kolkutetaan.)
Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee,
Jok' usta rauhallista pieksää noin.
(Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.)
VANGINVARTIJA.
Siell' odottakoon, kunnes portinvahti
On noussut avaamaan; hän tuloss' on.
HERTTUA.
Peruutust' eikö vielä Claudiolle?
Hän huomenna siis kuolee?
VANGINVARTIJA.
Muutost' ei.
HERTTUA.
Niin lähellä kuin päivän koitto onkin,
Saat ennen päivää kuulla toista.
VANGINVARTIJA.
Ehkä
Tiedätte jotain; min' en peruutusta
Tulevan usko. Moist' ei ole nähty;
Sen lisäks itse tuomar'istuimelta
Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut
On kansan kuullen.
(Sanansaattaja tulee.)
Hallitsijan mies.
HERTTUA.
Jok' armoituksen Claudiolle tuo.
SANANSAATTAJA. Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta, sillä luulenpa että heti kohta on päivä.
VANGINVARTIJA. Tottelen käskyä.
(Sanansaattaja menee.)
HERTTUA (itsekseen).
Sep' armahdusta! Saman synnin hinta,
Jot' armahtajan palaa oma rinta!
Rikokset kukoistaa ja rehoittaa,
Kun vallan huipulta ne turvaa saa.
Kun synti armahtaa, on armo laaja,
Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. —
No, mitä kirjoittaa hän?
VANGINVARTIJA. Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen tehnyt.
HERTTUA. Lukekaa, olkaa hyvä.
VANGINVARTIJA (lukee). "Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta, mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata omalla hengellänne." — Mitä sanotte tästä, herra?
HERTTUA. Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella?
VANGINVARTIJA. Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut vankeudessa jo yhdeksän vuotta.
HERTTUA. Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin menetteli.
VANGINVARTIJA. Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen toteen.
HERTTUA. Onko se nyt toteen näytetty?
VANGINVARTIJA. On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut.
HERTTUA. Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen mielentilansa?
VANGINVARTIJA. Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva.
HERTTUA. Hän tarvitsee neuvomista.
VANGINVARTIJA. Siitä ei ole tietävinään. Hänellä on aina ollut etuoikeuksia vankilassa; jos annat hänelle luvan karata, niin hän ei sitä tee; on päissään monta kertaa päivässä, usein monta päivää perätysten. Olemme usein herättäneet häntä, muka viedäksemme häntä mestattavaksi, ja näyttäneet hänelle tekaistua tuomiota; hän ei ole siitä ollut millänsäkään.
HERTTUA. Toiste hänestä enemmän. Otsallanne, ystävä, on uskollisuuden ja vakavuuden leima; jos en näe oikein, niin vanha kokemukseni pettää; mutta, luottaen ihmistuntemukseeni, tahdon jotakin uskaltaa. Claudio, joka teillä nyt on käsky teloittaa, ei ole enemmän vikapää kuin Angelo, joka on hänet kuolemaan tuominnut. Antaakseni teille siitä päivänselvän todistuksen, pyydän vain neljän päivän viivytystä, joll' aikaa teidän täytyy tehdä minulle kiireellinen ja uskalias ystävyyden työ.
VANGINVARTIJA. Mikä, arvoisa isä?
HERTTUA. Se, että jätätte mestauksen toistaiseksi.
VANGINVARTIJA. Ah, kuinka voisin tehdä sen, kun tunti on määrätty, ja rangaistuksen uhalla olen saanut nimenomaisen käskyn lähettää hänen päänsä Angelon nähtäväksi? Joutuisin itse Claudion tilaan, jos vähääkään siitä poikkeaisin.
HERTTUA. Munkistolupaukseni nimessä vastaan puolestanne, jos seuraatte minun neuvoani, mestautatte huomenaamulla tuon Bernardinon ja lähetätte hänen päänsä Angelolle.
VANGINVARTIJA. Angelo on nähnyt kummankin ja tuntisi kasvot.
HERTTUA. Oi, kuolema on suuri naamioitsija; te voitte sitä lisäksi auttaa. Ajakaa tukka,[11] leikatkaa parta, ja sanokaa, että tuo katuvainen syntinen itse tahtoi tulla näin kerityksi ennen kuolemaansa; tiedättehän, että semmoista usein tapahtuu. Jos tästä koituisi teille muuta kuin kiitosta ja menestystä, niin minä, kautta suojeluspyhimykseni, tahdon siitä hengelläni vastata.
VANGINVARTIJA. Anteeksi, hyvä isä, se on vastoin valaani.
HERTTUA. Oletteko sen tehnyt herttualle vai hänen valtansa pitäjälle?
VANGINVARTIJA. Herttualle ja hänen sijaiselleen.
HERTTUA. Uskoisitteko, ettette ole väärin tehnyt, jos herttua julistaisi tekonne oikeaksi?
VANGINVARTIJA. Kuinka se voisi olla luultavaa?
HERTTUA. Ei yksin luultavaa, vaan varmaa. Mutta koska näen, että pelkäätte, ja koska ei pukuni, ei rehellisyyteni eikä suostutukseni saa teissä mitään aikaan, niin menen pitemmälle kuin aioin, jotta voisin kaiken pelkonne poistaa. Nähkääs, ystävä, tässä on herttuan käsiala ja valtamerkki: tunnette hänen kätensä, siitä ei epäilemistäkään, eikä sinettikään liene teille vieras.
VANGINVARTIJA. Tunnen kumpaisenkin.
HERTTUA. Tässä tehdään tiettäväksi herttuan palaaminen; voitte sen heti lukea, jos tahdotte; näette siitä, että herttua on täällä kahden päivän kuluessa. Tätä seikkaa Angelo ei tiedä, sillä hän on juuri tänään saanut hämmästyttävän kirjeen, jossa sanotaan, että herttua kenties on kuollut, että kenties on mennyt luostariin, mutta mitään ei siitä, mitä tässä on kirjoitettuna. Kas, aamutähti jo herättää paimenen. No, älkää siinä ihmetelkö, miten nämä asiat sopivat yhteen: kaikki vaikeudet ovat helppoja, kun ne tunnetaan. Kutsukaa teloittajanne, ja Bernardinolta pää poikki! Minä paikalla ripitän ja valmistan häntä parempaan elämään. Olette yhä ihmeissänne, mutta tämä tässä ehdottomasti määrää päätöksenne. Tulkaa; päivä kohta jo valkenee.
(Menevät.)