Neljäs kohtaus.
Luostari.
(Herttua ja munkki Tuomas tulevat.)
HERTTUA.
Ei, pyhä isä, pois se ajatus!
Ei lemmen heikko nuoli miehen vahvaa
Voi rintaa lävistää. Kun salasuojaa
Halusin teiltä, oli aikeeni
Vakaampi, kypsempi kuin nuoren hurjan
Halut ja pyyteet.
TUOMAS.
Saanko tietää sen?
HERTTUA.
Paremmin, isä, tiedätte kuin kukaan,
Ett' yksinäisyytt' aina rakastin
Ja turhaks katsoin suuret seurat, joissa
Elämöi nuoruus, korska, tyhjä loisto
Ma täyden valtani ja arvoni
Lord Angelolle olen luovuttanut,
Joll' ankarat ja siveät on tavat.
Hän luulee minun Puolaan matkustaneen,
Jonk' olen luulon levittänyt kansaan
Ja jota uskotaan. No, hurskas isä,
Kysytte varmaan, miksi tämän teen?
TUOMAS.
Halusta kysyn, armollinen herra.
HERTTUA.
Meill' ankarat on lait ja kovat säännöt —
Vikurit turpavöitä kaipaavat —
Mut neljätoist' on vuotta levänneet ne
Kuin luolassansa vanha jalopeura,
Jok' uupui ryöstöön. Niinkuin heikot isät
Uhaten koivuvitsaa kiertävät,
Vain pannakseen sen lasten nähtäville
Peloksi, vaan ei kuriks, joten vitsaa
Ei kammota, vaan pilkataan; niin laitkin
On kuolleet, niiden rangaistus jos kuolee,
Ja riettaus vetää nenäst' oikeutta,
Imettäjäänsä lapsi lyö, ja mennytt'
On siivous.
TUOMAS.
Mut teidän armon vallass'
Ol' itse päästää laki kahleistaan.
Enemmän pelkoa te nostaisitte
Kuin Angelo.
HERTTUA.
Niin, liian suurta ehkä.
Ma erheen tein, kun päästin ohjakset;
Siis julmuutt' oisi rangaista nyt siitä,
Mink' itse käskin: — käskyähän on se,
Kun pahuudelle suodaan vapaa valta,
Mut rankaisulle ei. Sen tähden, isä,
Ma Angelolle jätin toimeni;
Nimeni suojassa hän iskeköön;
Pois itse pysyn taistosta, ja moitteet
Näin vältän. Nähdäkseni hallintaansa
Nyt munkistonne jäsenenä tahdon
Niin prinssiä kuin kansaa puhutella.
Siis kaapu mulle tuo ja mua neuvo,
Ett' osaan olla ulkoasulta
Kuin tosi munkki. Lisäsyyt saat tietää,
Kun joutilaampaa tilaisuutta saan;
Nyt tämän vain: — Lord Angelo on tarkka
Ja visu maineestaan; hän tuskin myöntää.
Ett' onkaan verta suonissaan ja ett' on
Hänelle leipä rakkaampaa kuin kivi.
Pian näemme, totuudenko sanoo pinta,
Vai mielen muutosko on vallan hinta.
(Menevät.)