JAGO.
Hän on mik' on; en tohdi häntä laittaa.
Suo Jumal', että ois hän mitä vois hän,
Jos sit' ei ole!
LODOVICO.
Lyödä vaimoansa!
JAGO.
Pahasti kyllä. Soisin, että oisi
Se lyönti pahin.
LODOVICO.
Tuoko tapa hällä?
Vai kiihoittiko kirje hänen vertaan
Näin outoon rikokseen?
JAGO.
Ah voi, ah voi!
Ois kunnotonta kertoa min nähnyt
Ja kuullut olen. Tarkatkaatte häntä:
Niin häntä kuvaa oma käytös, että
Puheeni säästää voin ma. Seuratkaa vaan
Ja huomatkaatte, miten jatkaa hän.
LODOVICO.
Voi, että näin ma hänest' erehdyin!
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Huone linnassa.
(Othello ja Emilia tulevat.)