(Narri lähtee.)
(Jago tulee.)
CASSIO.
Mies hyvä, tee se. — Parahiksi, Jago!
JAGO.
Tän' yönä ette maannut ole? Niinkö?
CASSIO.
En; päivä koitti jo, kun erosimme.
Ma vaimollenne, Jago, rohkenin
Lähettää sanan; pyyntön' oisi, että
Siveän Desdemonan luokse pääsön
Hän mulle hankkis.
JAGO.
Oiti hänet tänne laitan.
Ja keinon keksin saada maurin tiekseen,
Niin että vapaamp' olis haastelunne.
CASSIO.
Sydämen kiitos! —
(Jago lähtee.)
Florensissakaan en
Parempaa, suorempata miestä tunne.
(Emilia tulee.)
EMILIA.
Huomenta, hyvä luutnantti! Mun sääliks
Osanne käy; mut hyväks kaikki kääntyy.
Kenraalin kanssa puhuu teistä rouva,
Teit' innokkaasti puoltain. Mauri vastaa:
Ett' täällä suuress' arvoss' on Montano
Ja suuri suvullaan; siis viisast' oli
Teit' eroittaa. Mut lempivänsä teitä sanoo
Ja muut' ei välittäjää kaipaavansa
Kuin ystävyyttään antaaksensa teille
Taas virkanne, kun sopii.
CASSIO.
Pyydän sentään —
Jos päinsä käy se tai on mahdollista —
Teit' auttamaan, ett' Desdemonaa yksin
Saan hiukan puhutella.
EMILIA.
Sisään tulkaa,
Niin toimitan ma, että sydämenne
Puhua puhtaaks saatte.