JAGO.
Minun luonani.
RODRIGO.
Hyvään aikaan saavun.
JAGO.
Hyvä on; hyvästi! — Kuules, Rodrigo!
RODRIGO.
Mitä?
JAGO.
Hukuttauminen sikseen; — kuuletko?
RODRIGO.
Olen mieltä muuttanut! Myyn kaikki tilukseni.
JAGO.
Hyvä on; hyvästi! Pane vaan tarpeeksi kultaa kukkaroon.
(Rodrigo lähtee.)
Näin narrej' aina kukkarona käytän;
Opitun taidon häväisemist' oisi
Kuluttaa aikaa moisen hölmön kanssa,
Jos siit' ei lähtis hyötyä ja hupaa,
Ma vihaan mauria; ja hoetaanpa,
Ett' on hän vihkivuoteessani käynyt;
En tiedä, onko niin, mut toimin sulast'
Epäilyksestä niin, kuin ois se varma.
Mua suosii hän: se hankettani auttaa.
Ihana mies on Cassio — annas nähdä!
Tydytän kostoni ja paikan sieppaan, —
Kaks konnantyötä! — Miten? — Annas olla: —
Othellon korvaan joskus kuiskaan, ett' on
Cassio Desdemonan suosittu;
Häll' epäluulon-alainen on muoto
Ja käytös — naisten viettelijäksi luotu.
On vilpitön ja suora maurin luonne;
Hän rehdiks uskoo sen, ken siltä näyttää,
Nokasta hänt' on yhtä helppo vetää
Kuin aasia. —
Kas niin! Se siitty on: tuon epäluoman
Nyt yön ja hornan pitää ilmaan tuoman.
(Lähtee.)
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.