(Jago lävistää miekallaan Emilian ja juoksee pois.)
OTHELLO.
Haa! Onko taivaan kaikki tulinuolet
Vaan pauannetta varten? — Ilmi-konna!
GRATIANO.
Hän kaatuu, kah! Oi, vaimonsa hän murhas!
EMILIA.
Niin, niin. Oi, rouvan viereen minut pankaa!
GRATIANO.
Hän tiessään on, mut murhattuna vaimo.
MONTANO.
Sep' aika konna! Talteen miekka tuo,
Sen maurilt otin juur'. Ovelle vahti!
Hänt' ei saa päästää; ennen surmatkaa hän.
Tuon konnan jälkeen lähden; hän on itse
Pää-ilkiö!
(Lähtee.)
OTHELLO.
En ole enää urho:
Mult' ottaa miekan voipi poika-nulkki. —
Kun meni kunto, mitä kunniasta?
Pois kaikki!
EMILIA.
Mitä tiesi laulus, rouva?
Mua kuule! Kuulla voitko? Teen kuin joutsen
Ja sointuun kuolen. —
(Laulaa:)